Levottomat jalat- oireyhtymä : Kahdeksan viikon terapeuttisen harjoittelun sekä hieronnan vaikutukset oireyhtymän oireisiin
Heikkilä, Janita; Rajala, Jenni (2017)
Heikkilä, Janita
Rajala, Jenni
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112918825
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112918825
Tiivistelmä
Levottomat jalat- oireyhtymä on yleinen, mutta huonosti tunnettu neurologinen sairaus. Levottomat jalat- oireyhtymä tunnetaan myös nimellä Willis-Ekbomin syndrooma. Suurimpia riskejä levottomat jalat- oireyhtymän kehittymiselle ovat naissukupuoli, ikääntyminen ja oireyhtymälle positiivinen perhehistoria. Oireyhtymän etiologiaa ei vielä tunneta tarkasti, mutta tutkimusten mukaan se liittyy keskushermoston välittäjäaineiden häiriöön. Levottomat jalat- oireyhtymä voi myös liittyä erilaisiin sairauksiin tai esimeriksi raskauteen.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa levottomat jalat- oireyhtymästä ja siitä, mitä oireyhtymän hoitoon käytettävä fysioterapia voisi sisältää. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten kahdeksan viikon säännöllinen terapeuttinen harjoittelu sekä hieronta vaikuttaa levottomat- jalat oireyhtymää sairastavien oireiden vakavuuteen, alaraajojen pakkoliikutteluun ja koettuun epämukavuuteen sekä kipuun.
Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena, johon osallistui neljä kohdehenkilöä. Opinnäytetyön intervention kesto oli kahdeksan viikkoa. Ohjattu harjoittelu toteutui kerran viikossa, jonka lisäksi kohdehenkilöt suorittivat harjoitteita omatoimisesti kotona kolme kertaa viikossa. Interventiossa suoritettiin alku-, väli- ja loppumittaukset. Kohdehenkilöiden oireiden vakavuutta, koettua epämukavuutta ja alaraajojen pakkoliikuttelua mitattiin International Restless Legs Syndrome rating Scale- kyselylomakkeella sekä koettua kipua VAS- kipujanalla.
Tuloksista saadaan selville, että oireiden vakavuus ja oireyhtymän aiheuttama koettu epämukavuus väheni kohdehenkilöistä kolmella, yhdellä oireet lisääntyivät. Koettu kipu väheni kolmella, yhdellä kipu pysyi samana. Alaraajojen pakkoliikuttelu väheni yhdellä, kolmella oireyhtymästä aiheutuva pakkoliikuttelu pysyi samana.
Interventiossa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että levottomat jalat- oireyhtymän oireiden vakavuutta, alaraajojen pakkoliikuttelua, koettua epämukavuutta ja kipua on mahdollista lieventää kahdeksan viikon mittaisella terapeuttisella harjoittelulla.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa levottomat jalat- oireyhtymästä ja siitä, mitä oireyhtymän hoitoon käytettävä fysioterapia voisi sisältää. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten kahdeksan viikon säännöllinen terapeuttinen harjoittelu sekä hieronta vaikuttaa levottomat- jalat oireyhtymää sairastavien oireiden vakavuuteen, alaraajojen pakkoliikutteluun ja koettuun epämukavuuteen sekä kipuun.
Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena, johon osallistui neljä kohdehenkilöä. Opinnäytetyön intervention kesto oli kahdeksan viikkoa. Ohjattu harjoittelu toteutui kerran viikossa, jonka lisäksi kohdehenkilöt suorittivat harjoitteita omatoimisesti kotona kolme kertaa viikossa. Interventiossa suoritettiin alku-, väli- ja loppumittaukset. Kohdehenkilöiden oireiden vakavuutta, koettua epämukavuutta ja alaraajojen pakkoliikuttelua mitattiin International Restless Legs Syndrome rating Scale- kyselylomakkeella sekä koettua kipua VAS- kipujanalla.
Tuloksista saadaan selville, että oireiden vakavuus ja oireyhtymän aiheuttama koettu epämukavuus väheni kohdehenkilöistä kolmella, yhdellä oireet lisääntyivät. Koettu kipu väheni kolmella, yhdellä kipu pysyi samana. Alaraajojen pakkoliikuttelu väheni yhdellä, kolmella oireyhtymästä aiheutuva pakkoliikuttelu pysyi samana.
Interventiossa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että levottomat jalat- oireyhtymän oireiden vakavuutta, alaraajojen pakkoliikuttelua, koettua epämukavuutta ja kipua on mahdollista lieventää kahdeksan viikon mittaisella terapeuttisella harjoittelulla.