Kehitysvammaisen lapsen siirtyminen erikoissairaanhoidon palveluista erityishuollon palveluihin
Tapio, Maarit (2008)
Tapio, Maarit
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2008
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812124407
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812124407
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kuvaus: Opinnäytetyöni tavoitteena on saada kehitysvammaisten lasten vanhempien ääni kuuluviin. Työni on kehittämishanke, jossa asiakkailta saadun palautteen perusteella kehitetään kehitysvammaisen lapsen siirtymistä erikoissairaanhoidon palveluista erityishuollon palveluihin sujuvammaksi. Aineistonkeruu tapahtui BIKVA-arviointimallin mukaisesti asiakkaiden, kenttätyöntekijöiden ja johtajien osallistamisella ryhmähaastatteluun. Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää, miten asiakkaat, kenttätyöntekijät ja johtajat kuvaavat kehitysvammaisen lapsen siirtymistä erikoissairaanhoidon palveluista erityishuollon palveluihin ja miten he kehittäisivät sitä, jotta se tapahtuisi mahdollisimman sujuvasti.
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely:
Opinnäytetyöni on kehittämishanke, jonka tavoitteena on kansalais- ja aluelähtöinen sosiaalipalvelujen kehittäminen asiakaslähtöisen BIKVA-arviointimallin avulla. Työssäni käsittelen kehitysvammaisuutta, kehitysvammaperheiden problematiikkaa, lainsäädäntöä, palveluketjusuunnittelua ja palveluohjausta.
Metodologinen esittely:
BIKVA-arviointimalli toimii kehittämishankkeeni aineistonkeruumenetelmänä. Se on alhaalta ylöspäin – kehittämismalli, jossa lähtökohtana ovat asiakkaiden näkemykset palvelujen laadusta ja vaikuttavuudesta. Mallissa tavoitteena on kyseenalaistaa olemassa olevat käytännöt ja toimintatavat. BIKVA-mallissa osallistetaan myös kenttätyöntekijät, johtajat ja poliittiset päättäjät kehittämiseen. Aineiston analyysinä käytän sisällönanalyysia ja BIKVA-mallia.
Keskeiset tutkimustulokset:
Vanhemmat kokivat siirtymisen erityishuollon piiriin vaikeaksi. Keskeiseksi kehittämistarpeeksi nousi vuorovaikutuksen ja yhteisten työkäytäntöjen luominen siirtävän osapuolen ja vastaanottavan osapuolen kanssa. Tarvitaan palveluketjusuunnittelua saumattomien palveluketjujen saavuttamiseksi. Tarvitaan lisää asiakkaiden ja työntekijöiden välistä vuoropuhelua, sillä vanhemmat kokivat tärkeäksi saada vaikuttaa siirtymäprosessiin. ”Tyhjänpäällä”- ajanjakso koettiin liian pitkäksi ja vanhemmat toivoivat ihmistä auttamaan siirtymisessä. Myös muilta osallistettavilta tuli BIKVA-arvioinnissa esille palveluohjaajan/kuntoutusohjaajan tarve auttamaan vanhempia siirtymisessä.
Johtopäätökset: Kehitysvammaisten lasten vanhempien ääni saatiin kuuluviin. BIKVA-arviointi osoitti, että siirtyminen ei aina tapahdu sujuvasti ja asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Asiakkaan siirtymistä organisaatiosta toiseen on seurattava ja ohjattava
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely:
Opinnäytetyöni on kehittämishanke, jonka tavoitteena on kansalais- ja aluelähtöinen sosiaalipalvelujen kehittäminen asiakaslähtöisen BIKVA-arviointimallin avulla. Työssäni käsittelen kehitysvammaisuutta, kehitysvammaperheiden problematiikkaa, lainsäädäntöä, palveluketjusuunnittelua ja palveluohjausta.
Metodologinen esittely:
BIKVA-arviointimalli toimii kehittämishankkeeni aineistonkeruumenetelmänä. Se on alhaalta ylöspäin – kehittämismalli, jossa lähtökohtana ovat asiakkaiden näkemykset palvelujen laadusta ja vaikuttavuudesta. Mallissa tavoitteena on kyseenalaistaa olemassa olevat käytännöt ja toimintatavat. BIKVA-mallissa osallistetaan myös kenttätyöntekijät, johtajat ja poliittiset päättäjät kehittämiseen. Aineiston analyysinä käytän sisällönanalyysia ja BIKVA-mallia.
Keskeiset tutkimustulokset:
Vanhemmat kokivat siirtymisen erityishuollon piiriin vaikeaksi. Keskeiseksi kehittämistarpeeksi nousi vuorovaikutuksen ja yhteisten työkäytäntöjen luominen siirtävän osapuolen ja vastaanottavan osapuolen kanssa. Tarvitaan palveluketjusuunnittelua saumattomien palveluketjujen saavuttamiseksi. Tarvitaan lisää asiakkaiden ja työntekijöiden välistä vuoropuhelua, sillä vanhemmat kokivat tärkeäksi saada vaikuttaa siirtymäprosessiin. ”Tyhjänpäällä”- ajanjakso koettiin liian pitkäksi ja vanhemmat toivoivat ihmistä auttamaan siirtymisessä. Myös muilta osallistettavilta tuli BIKVA-arvioinnissa esille palveluohjaajan/kuntoutusohjaajan tarve auttamaan vanhempia siirtymisessä.
Johtopäätökset: Kehitysvammaisten lasten vanhempien ääni saatiin kuuluviin. BIKVA-arviointi osoitti, että siirtyminen ei aina tapahdu sujuvasti ja asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Asiakkaan siirtymistä organisaatiosta toiseen on seurattava ja ohjattava