"Kenen kehoa minä kannan?" : kokemistasojen integraatio vuorovaikutuksellisen tuen avulla
Escartin, Heljä (2017)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111717260
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111717260
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on lisätä vuorovaikutuksellisen tuen merkityksen syvällisempää ymmärrystä. Työssä vuorovaikutuksellisuutta on lähestytty kolmiosaisesti neurobiologisena, psykososiaalisena sekä filosofis-asenteellisena kohteena.
Työn perustana on käsitys vuorovaikutuksen sekä kehotietoisuuden keskeisestä merkityksestä hyvinvoinnille. Vuorovaikutus nähdään interpersoonallisena, ennenkaikkea kehossa koettavana tapahtumana, jonka kautta kokonaisvaltainen tieto ja ymmärrys välittyvät. Minän kehityksen sekä itsetuntemuksen peruskivi on kehotietoisuudessa, joka syntyy myötäelävässä vuorovaikutuksessa. Ideaalitilanteen vastakohta on vakava psyykkinen traumatisoituminen, jonka hoidossa olennaista on pyrkimys kokemistasojen integraatioon.
Opinnäytetyö tuo fysioterapian alalle uuden kohderyhmän, jolla on selkeä tarve psykofyysiselle sekä vuorovaikutukselliselle terapialle. Elämä fundamentalististen uskonnollisten lainalaisuuksien sekä kontrolloivan yhteisön vaikutuspiirissä saattaa estää oman kehontuntemuksen sekä yksilöllisten ajatusten, tunteiden ja mielipiteiden kasvukehityksen. Autoritäärinen ja dogmaattinen elinympäristö traumaattisena kokemuksena voi aiheuttaa uskonnollisen traumaoireyhtymän (Religious Trauma Syndrome, RTS), joka usein johtaa elämän kaikkien osa-alueiden perustavanlaatuiseen pirstaloitumiseen. RTS ei toistaiseksi ole virallistettu diagnoosi, vaikka kyseessä on kenties laaja-alaisin kuviteltavissa oleva yksilöllinen trauma. Toiminnallisena osuutena työssä on suunniteltu ja toteutettu Uskontojen uhrien tuki UUT ry:lle psykofyysisen fysioterapian viitekehykseen sijoittuva ja vuorovaikutuksellista tukea painottava ryhmäinterventio.
Työn tarkoituksena on ollut kerätä ja kuvailla psykofyysisessä vertaistukiryhmässä syntyneitä kokemuksia sekä kuvata tekijän oma ryhmänohjaajaksi oppimisen prosessi. Ryhmän ohjauksessa omaksuttiin vuorovaikutuksellisen tuen filosofinen asenne, jonka periaatteet ovat lähtöisin ei-tietämisestä (not-knowing) sekä hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta (mindfulness). Ryhmän toimintatavoissa huomioitiin kokemusmaailman kaikki puolet, joka on edellytys kokemistasojen integraatiolle. Toteutettu interventio koettiin terapeuttisena, omaa elämäntilannetta jäsentävänä sekä kehotietoisuutta syventävänä.
Työn perustana on käsitys vuorovaikutuksen sekä kehotietoisuuden keskeisestä merkityksestä hyvinvoinnille. Vuorovaikutus nähdään interpersoonallisena, ennenkaikkea kehossa koettavana tapahtumana, jonka kautta kokonaisvaltainen tieto ja ymmärrys välittyvät. Minän kehityksen sekä itsetuntemuksen peruskivi on kehotietoisuudessa, joka syntyy myötäelävässä vuorovaikutuksessa. Ideaalitilanteen vastakohta on vakava psyykkinen traumatisoituminen, jonka hoidossa olennaista on pyrkimys kokemistasojen integraatioon.
Opinnäytetyö tuo fysioterapian alalle uuden kohderyhmän, jolla on selkeä tarve psykofyysiselle sekä vuorovaikutukselliselle terapialle. Elämä fundamentalististen uskonnollisten lainalaisuuksien sekä kontrolloivan yhteisön vaikutuspiirissä saattaa estää oman kehontuntemuksen sekä yksilöllisten ajatusten, tunteiden ja mielipiteiden kasvukehityksen. Autoritäärinen ja dogmaattinen elinympäristö traumaattisena kokemuksena voi aiheuttaa uskonnollisen traumaoireyhtymän (Religious Trauma Syndrome, RTS), joka usein johtaa elämän kaikkien osa-alueiden perustavanlaatuiseen pirstaloitumiseen. RTS ei toistaiseksi ole virallistettu diagnoosi, vaikka kyseessä on kenties laaja-alaisin kuviteltavissa oleva yksilöllinen trauma. Toiminnallisena osuutena työssä on suunniteltu ja toteutettu Uskontojen uhrien tuki UUT ry:lle psykofyysisen fysioterapian viitekehykseen sijoittuva ja vuorovaikutuksellista tukea painottava ryhmäinterventio.
Työn tarkoituksena on ollut kerätä ja kuvailla psykofyysisessä vertaistukiryhmässä syntyneitä kokemuksia sekä kuvata tekijän oma ryhmänohjaajaksi oppimisen prosessi. Ryhmän ohjauksessa omaksuttiin vuorovaikutuksellisen tuen filosofinen asenne, jonka periaatteet ovat lähtöisin ei-tietämisestä (not-knowing) sekä hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta (mindfulness). Ryhmän toimintatavoissa huomioitiin kokemusmaailman kaikki puolet, joka on edellytys kokemistasojen integraatiolle. Toteutettu interventio koettiin terapeuttisena, omaa elämäntilannetta jäsentävänä sekä kehotietoisuutta syventävänä.