Talviaikaisen jaloittelun vaikutus lypsylehmän hyvinvointiin
Ruuskanen, Hanna-Kaisa (2017)
Ruuskanen, Hanna-Kaisa
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060813044
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060813044
Tiivistelmä
Talviaikaisen jaloittelun avulla voitaisiin tukea lypsylehmien hyvinvointia. Erityisesti parsinavetoiden eläinten hyvinvointi kohentuisi, kun eläinten ei tarvitsisi seisoa koko talvea paikallaan parressa. Kun lehmät voivat hyvin ja pysyvät terveinä ovat tilan omistajat tyytyväisiä. Talviaikaisen jaloittelun avulla voitaisiin osaltaan kohentaa myös yrittäjien ja tilan työntekijöiden hyvinvointia. Navettarakennus olisi esimerkiksi helpompi siivota sillä aikaa, kun eläimet ovat ulkona. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää talviaikaisen jaloittelun vaikutuksia lypsylehmien hyvinvointiin. Talviaikaisen jaloittelun yleistäminen ja sen vaikutuksista kertominen olivat myös tavoitteina.
Kirjallisuuden pohjalta kerättiin taustoitusosio työlle. Kirjallisuuden perusteella saatiin selville, että talviaikainen jaloittelu on tällä hetkellä pakollista vain luomutuotantoon sitoutuneissa parsinavetoissa kaksi kertaa viikossa talvikauden aikana. Talviaikaisella jaloittelulla havaittiin olevan oleellisesti eläinten hyvinvointia edistävä vaikutus. Lumen oletettiin puhdistavan sorkkia ja helpottavan tartunnallisten sorkkasairauksien kipuoireita. Myös eläinten kiimakierron havaittiin selkeytyvän ulkoilun avulla ja tilalliset havaitsivat kiiman merkit helpommin.
Tiedonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin kyselytutkimusta. Kyselyn avulla haluttiin kartoittaa tilallisten mielipiteitä talviaikaisen jaloittelun vaikutuksista. Saatuja tutkimustuloksia analysoitiin ja vertailtiin kirjallisuudesta muodostettuun käsitykseen jaloittelun vaikutuksista. Talviaikaisen jaloittelun voitaisiin sanoa edistävän etenkin parsinavetoiden eläinten hyvinvointia. Parsinavetan eläinten koettiin olevan voivan paremmin ja olevan virkeämpiä. Eläinten lihaskunto koheni selkeästi jaloittelun avulla ja kohentunut lihaskunto näkyi erityisesti varmempana ylösnousemisena heti poikimisen jälkeen.
Pihattonavetoissa koettiin, että talviaikaisen jaloittelun avulla ei saavuteta niin näkyviä vaikutuksia, koska eläimet voivat liikkua navetassa koko ajan vapaasti. Sorkkaterveyden mainittiin parantuneen pihatoissa lumessa jaloittelun myötä. Eläinten sanottiin olevan virkeämpiä ja nauttivan jaloittelutarhassa oleskelusta. Kyselyyn vas-tanneista suurin osa käytti jaloittelutarhana rakennettua tarhaa tai kesäaikaista laidunta.
Usealla tilalla jaloittelun esteeksi muodostui navetan huono sijainti eli tarhaa ei voitaisi järkevästi rakentaa karjasuojan yhteyteen. Myös liian suuri karjakoko ja tilallisten oma asenne talvijaloittelua kohtaan rajoitti talviaikaista jaloittelua. Toteutettua työtä voitaisiin täydentää teemahaastattelulla, joka kannattaisi kohdentaa esimerkiksi jaloitteleville tiloille.
Kirjallisuuden pohjalta kerättiin taustoitusosio työlle. Kirjallisuuden perusteella saatiin selville, että talviaikainen jaloittelu on tällä hetkellä pakollista vain luomutuotantoon sitoutuneissa parsinavetoissa kaksi kertaa viikossa talvikauden aikana. Talviaikaisella jaloittelulla havaittiin olevan oleellisesti eläinten hyvinvointia edistävä vaikutus. Lumen oletettiin puhdistavan sorkkia ja helpottavan tartunnallisten sorkkasairauksien kipuoireita. Myös eläinten kiimakierron havaittiin selkeytyvän ulkoilun avulla ja tilalliset havaitsivat kiiman merkit helpommin.
Tiedonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin kyselytutkimusta. Kyselyn avulla haluttiin kartoittaa tilallisten mielipiteitä talviaikaisen jaloittelun vaikutuksista. Saatuja tutkimustuloksia analysoitiin ja vertailtiin kirjallisuudesta muodostettuun käsitykseen jaloittelun vaikutuksista. Talviaikaisen jaloittelun voitaisiin sanoa edistävän etenkin parsinavetoiden eläinten hyvinvointia. Parsinavetan eläinten koettiin olevan voivan paremmin ja olevan virkeämpiä. Eläinten lihaskunto koheni selkeästi jaloittelun avulla ja kohentunut lihaskunto näkyi erityisesti varmempana ylösnousemisena heti poikimisen jälkeen.
Pihattonavetoissa koettiin, että talviaikaisen jaloittelun avulla ei saavuteta niin näkyviä vaikutuksia, koska eläimet voivat liikkua navetassa koko ajan vapaasti. Sorkkaterveyden mainittiin parantuneen pihatoissa lumessa jaloittelun myötä. Eläinten sanottiin olevan virkeämpiä ja nauttivan jaloittelutarhassa oleskelusta. Kyselyyn vas-tanneista suurin osa käytti jaloittelutarhana rakennettua tarhaa tai kesäaikaista laidunta.
Usealla tilalla jaloittelun esteeksi muodostui navetan huono sijainti eli tarhaa ei voitaisi järkevästi rakentaa karjasuojan yhteyteen. Myös liian suuri karjakoko ja tilallisten oma asenne talvijaloittelua kohtaan rajoitti talviaikaista jaloittelua. Toteutettua työtä voitaisiin täydentää teemahaastattelulla, joka kannattaisi kohdentaa esimerkiksi jaloitteleville tiloille.