Puulajipuistot Suomessa: keskiössä kuntaomisteiset ja -hallintaiset puistot : - Case Lappeenrannan Arboretumin käyttäjälähtöinen kehittäminen ja tunnettuuden vahvistaminen

Abstract

Tämä opinnäytetyö perustui tilaajan toimeksiantoon kehittää Lappeenrannan Arboretumia käyttäjiä paremmin palvelevaksi. Tilaajana oli Lappeenrannan kaupungin tekninen toimi, Kadut ja ympäristö -vastuualue. Tulokulma aiheeseen oli pääosin paikkatietoperustainen. Työssä tuotettiin ja jäsennettiin uutta paikkatietoa suomalaisista puulajipuistoista: makrotasolla koko Suomeen keskittyen, mesotasolla kunnallisesta näkökulmasta ja mikrotasolla Lappeenrannan Arboretumista.

Tietona vahvistetuksi tuli puulajipuistojen keskittyminen Suomen eteläosaan. Kaikista työhön tavoitetuista dendrologisista puistoista puolet ja kunnallisista puulajipuistoista lähes 60% sijoittuu kasvuvyöhykkeille 1B tai 2. Suomalaisten puulajipuistojen omistaja- tai hallinnoijatahona kunnat ovat ryhmänä kolmanneksi yleisin. Tavoitetuista 17 kunnallisesta puulajipuistosta muodostettiin työssä kolme tyyppiluokkaa: puistoarboretumit (10), metsäarboretumit (5) ja muut puulajipuistot (2). Osoitetuksi tuli, että Lappeenrannan Arboretumin laajuista (n. 12,6 ha), kunnan omistamaa puulajipuistoa ei muiden suomalaiskaupunkien keskustoista löydy. Työn kehittävässä osassa jatkettiin Lappeenrannan Arboretumin kasvillisuuden täydennys- ja päivityskartoitusta, ideoitiin ja toteutettiin Arboretumin opastejärjestelmä sekä tuotettiin sisällöt puistoarboretumin opastauluihin (2). Puistokohdetta ja kehitystyön tuloksia esiteltiin yleisölle syksyllä -16 Lappeenrannan Arboretumilla järjestetyissä tapahtumissa.

Tutkimusaineistosta nousi esiin, että Suomessa kunnalliset puulajipuistot käsitetään kuntapäätöksenteossa ajoittain rakentamisen reservialueiksi. Viitteitä tästä löydettiin sekä puulajipuistojen kuntakentältä yleisesti että Lappeenrannan Arboretumiin kohdistuvana uhkana. Puulajipuistoja koskevia perustamissuunnitelmia ja -päätöksiä tehtäessä on tiedostettava puistoihin liittyvä ajallinen ulottuvuus. Kehittyäkseen arvoympäristöiksi dendrologisina kohteina, ne vaativat sitoutumista yli vuosikymmenten ja -satojen, jopa vuosituhannen ajan. – Mikään merkittävä puulajipuisto ei kehity ajatta, eikä ilman alueen arvon vaalimista sukupolvesta toiseen.

This thesis was based on an assignment from an authority to advance Lappeenranta’s Arboretum in the way of servicing better the users of the park. The authority was Technical Committee of the City of Lappeenranta, the subcommittee of Streets and Environment. The way of approaching the subject was based on a geographic information mainly. The new geographic information of Finnish arboreta was brought and analysed in the thesis. The inspection of the study concentrated on the entire Finland at the macro-level, the municipal-centred view on the meso-level and Lappeenranta’s Arboretum on the micro-level.

The study confirmed the fact that the arboreta in Finland centre in the south of the country. Half of the all dendrological parks and 60 % of the municipal arboreta, which were treated in the thesis, are located on the zone of growth 1B or 2. Municipalities are the third common group as a quarter that owns or administers the Finnish arboreta. The classification of 17 municipal arboreta in all brought three varieties: park arboreta (10), forest arboreta (5) and other arboreta (2). It came out that in the other Finnish inner cities such a wide (approx. 12,6 ha) municipal owned arboretum as Lappeenranta’s Arboretum doesn’t exist. The vegetation inventory of Lappeenranta’s Arboretum was proceeded, the guide system of Arboretum was brainstormed and put into action in addition, the contents of the park Arboretum’s signposts (2) were produced in the developing part of the thesis. In the autumn of 2016 the park ground and its efforts of the development work were introduced to the audience in the events that were organized on Lappeenranta’s Arboretum.

It came up from the research material that in Finland the municipal arboreta are occasionally considered as reserve areas of the construction in a municipal decision-making. Signs of that were generally found from the municipality field of the arboreta and as the threat involved in Lappeenranta’s Arboretum also. Foundation plans and decisions of arboreta require the consideration of parks’ temporal dimension. In order that the parks could grow into special environments as dendrological resorts they demand a commitment over decades and centuries if not during a millenium. – None of the notable arboretums will grow without time or without treasuring the value of the ground from generation to generation.