Digitalisaatio hoidon ja palvelun tarpeen arvioinnissa terveysasemien vastaanotolla
Mykkänen, Minni; Wuorela, Mathilda (2017)
Mykkänen, Minni
Wuorela, Mathilda
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052910800
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052910800
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa digitalisaatiota hoidon ja palvelun tarpeen arvioinnissa terveysasemilla ja tuottaa posteri. Opinnäytetyön tavoitteena on edistää tietoutta digitalisaatiosta terveysasemien asiakkaille ja terveysalan ammattilaisille. Opinnäytetyö on osa Turun ammattikorkeakoulun HOPATA-hanketta. Opinnäytetyö on tehty narratiivisena kirjallisuuskatsauksena (n=44) ja siinä on hyödynnetty sisällön erittelyä.
Digitalisaatio terveysalalla tarkoittaa asiakkaan hoitamista erilaisten sähköisten palveluiden avulla (Ahonen ym. 2016). Digitalisaatio hakee vielä muotoaan Suomen terveydenhuollossa, mutta tulevaisuudessa rutiinitehtävät pyritään automatisoimaan (Saarelma 2017). Digitalisaation avulla asiakkailla on uusia mahdollisuuksia saada sosiaali- ja terveydenhuollon eri palveluita palvelun tarjoajasta, ajasta tai paikasta riippumatta (Sosiaali- ja terveysministeriö ym. 2015). Nykyisin jokainen asiakas ja sairaus voidaan kohdata yksilöllisesti ja digitalisaation avulla kustannustehokkaasti (Junger 2015; Day ym. 2016).
Sairaanhoitajaliiton tekemän tutkimuksen mukaan 80% sairaanhoitajista ovat kiinnostuneita käyttämään teknologisia laitteita työssään (Sairaanhoitajat 2015). Teknologian kehityksen myötä asiakkaiden hoito voidaan toteuttaa etähoitona, joka mahdollistaa sairaanhoitajien resurssien kohdentamisen vastaanottokäyntejä tarvitseville (Kunnamo & Blek-Vehkaluoto 2016). Etähoidon lisäännyttyä asiakkaiden omamittaukset ovat tärkeässä roolissa (TEPA 2005; Koeniger-Donehue ym. 2014; Numminen 2016, 124-125). Datan määrä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti asiakkaiden omamittausten myötä (Kaivo-Oja 2016, 77-88). Etähoitona tapahtuvat palvelut tulevat yleistymään kasvokkain tapahtuvan hoitotyön rinnalla (Hyppönen ym. 2016; Salmivalli 2017). Pankkipalveluihin ei nykyisin tarvitse enää jonottaa, joten miksi jonottaminen on edelleen ongelma terveysasemilla (Biohakkerit 2016).
Digitalisaatio terveysalalla tarkoittaa asiakkaan hoitamista erilaisten sähköisten palveluiden avulla (Ahonen ym. 2016). Digitalisaatio hakee vielä muotoaan Suomen terveydenhuollossa, mutta tulevaisuudessa rutiinitehtävät pyritään automatisoimaan (Saarelma 2017). Digitalisaation avulla asiakkailla on uusia mahdollisuuksia saada sosiaali- ja terveydenhuollon eri palveluita palvelun tarjoajasta, ajasta tai paikasta riippumatta (Sosiaali- ja terveysministeriö ym. 2015). Nykyisin jokainen asiakas ja sairaus voidaan kohdata yksilöllisesti ja digitalisaation avulla kustannustehokkaasti (Junger 2015; Day ym. 2016).
Sairaanhoitajaliiton tekemän tutkimuksen mukaan 80% sairaanhoitajista ovat kiinnostuneita käyttämään teknologisia laitteita työssään (Sairaanhoitajat 2015). Teknologian kehityksen myötä asiakkaiden hoito voidaan toteuttaa etähoitona, joka mahdollistaa sairaanhoitajien resurssien kohdentamisen vastaanottokäyntejä tarvitseville (Kunnamo & Blek-Vehkaluoto 2016). Etähoidon lisäännyttyä asiakkaiden omamittaukset ovat tärkeässä roolissa (TEPA 2005; Koeniger-Donehue ym. 2014; Numminen 2016, 124-125). Datan määrä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti asiakkaiden omamittausten myötä (Kaivo-Oja 2016, 77-88). Etähoitona tapahtuvat palvelut tulevat yleistymään kasvokkain tapahtuvan hoitotyön rinnalla (Hyppönen ym. 2016; Salmivalli 2017). Pankkipalveluihin ei nykyisin tarvitse enää jonottaa, joten miksi jonottaminen on edelleen ongelma terveysasemilla (Biohakkerit 2016).