Imetys ja sukupolvelta toiselle siirtyvä perimätieto sekä uskomukset ja pelot
Lahdenperä, Minna; Korhonen, Reeta (2017)
Lahdenperä, Minna
Korhonen, Reeta
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052610403
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052610403
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvata, millaista perimätietoa imetyksestä siirtyy äideiltä, muilta tuttavilta tai sukulaisilta toisille äideille. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää äitien imetysohjauksessa, neuvoloissa sekä synnyttäneiden ja naistentautien tulosyksikössä. Opinnäytetyössä tutkimuskysymyksiä olivat: 1) Minkälaista perimätietoa imettävät äidit ovat saaneet imetykseen liittyen? ja 2) Millaisia uskomuksia tai pelkoja imettämiseen liittyen äideillä on ollut?
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kainuun Keskussairaalan osasto 4 eli synnyttäneiden ja naistentautien yksikkö, lapsiperheiden terveydenhuoltopalvelut. Opinnäytetyön toteuttaminen tapahtui osaksi kvalitatiivisena sekä osaksi kvantitatiivisena kyselytutkimuksena ja sen aineisto kerättiin Perhekeskus Teppanan kohtaamispaikan kautta saaduilta vapaaehtoisilta äideiltä. Kyselylomake sisälsi avoimia ja suljettuja kysymyksiä. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 16 kappaletta. Tulokset analysoitiin sisällönanalyysilla ja teemoittelulla.
Opinnäytetyön tuloksista nousi esille, että puolella vastanneista äideistä oli ollut jonkinlaisia uskomuksia tai pelkoja imetykseen liittyen. Suurin huoli äideillä oli maidon riittävyydessä. Konkreettisia imetysvinkkejä äidit olivat saaneet niin sukulaisilta, kavereilta, terveydenhuollon ammattilaisilta kuin toisilta äideiltä joko synnytyslaitoksella tai Facebookin vertaistukiryhmistä. Suurin osa vastaajista koki vinkeistä olleen hyötyä. Melkein kaikki äidit olivat hankkineet itse tietoa imetyksestä internetistä tai lehdistä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että äidit saavat vinkkejä monilta eri tahoilta, mutta kaikki saatu tieto ei välttämättä ole näyttöön perustuvaa ja luotettavaa. Äidit kokevat vertaistuen merkityksen isoksi ja ovat innokkaita keräämään itse tietoa imetyksestä esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Isolla osalla äideistä on jonkinlaisia uskomuksia ja pelkoja imetykseen liittyen, johon neuvolan tulisi puuttua mahdollisimman varhain ja ottaa asia puheeksi äitien kanssa. Äideille tulee ohjeistaa neuvolassa ja sairaalassa, mistä he voivat löytää tutkittua ja luotettavaa tietoa imetyksestä. Äideille on hyvä myös kertoa, että mistä heidän on mahdollisuus saada vertaistukea. Äidit tarvitsevat mahdollisimman paljon kannustusta, rohkaisua, tukea, ohjeita ja käytännön vinkkejä terveydenhuollon ammattihenkilöiltä.
Toimeksiantaja voi käyttää opinnäytetyötä imetysohjauksen tukena ja terveydenhoitajan vastaanotolla tapahtuvassa raskaana olevan äidin ohjauksessa. Toimeksiantaja pystyy tuloksien perusteella osoittamaan vauvaperheille, ettei perimätieto ole aina ajantasaista tai oikeata. Jatkotutkimusehdotuksena kyselyn pohjalta voisi luoda opaslehtisen neuvolan tai imetystukiryhmien äideille, johon olisi koottu imetyksen haasteita ja niiden helpottamiseen liittyviä vinkkejä ja ohjeita.
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kainuun Keskussairaalan osasto 4 eli synnyttäneiden ja naistentautien yksikkö, lapsiperheiden terveydenhuoltopalvelut. Opinnäytetyön toteuttaminen tapahtui osaksi kvalitatiivisena sekä osaksi kvantitatiivisena kyselytutkimuksena ja sen aineisto kerättiin Perhekeskus Teppanan kohtaamispaikan kautta saaduilta vapaaehtoisilta äideiltä. Kyselylomake sisälsi avoimia ja suljettuja kysymyksiä. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 16 kappaletta. Tulokset analysoitiin sisällönanalyysilla ja teemoittelulla.
Opinnäytetyön tuloksista nousi esille, että puolella vastanneista äideistä oli ollut jonkinlaisia uskomuksia tai pelkoja imetykseen liittyen. Suurin huoli äideillä oli maidon riittävyydessä. Konkreettisia imetysvinkkejä äidit olivat saaneet niin sukulaisilta, kavereilta, terveydenhuollon ammattilaisilta kuin toisilta äideiltä joko synnytyslaitoksella tai Facebookin vertaistukiryhmistä. Suurin osa vastaajista koki vinkeistä olleen hyötyä. Melkein kaikki äidit olivat hankkineet itse tietoa imetyksestä internetistä tai lehdistä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että äidit saavat vinkkejä monilta eri tahoilta, mutta kaikki saatu tieto ei välttämättä ole näyttöön perustuvaa ja luotettavaa. Äidit kokevat vertaistuen merkityksen isoksi ja ovat innokkaita keräämään itse tietoa imetyksestä esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Isolla osalla äideistä on jonkinlaisia uskomuksia ja pelkoja imetykseen liittyen, johon neuvolan tulisi puuttua mahdollisimman varhain ja ottaa asia puheeksi äitien kanssa. Äideille tulee ohjeistaa neuvolassa ja sairaalassa, mistä he voivat löytää tutkittua ja luotettavaa tietoa imetyksestä. Äideille on hyvä myös kertoa, että mistä heidän on mahdollisuus saada vertaistukea. Äidit tarvitsevat mahdollisimman paljon kannustusta, rohkaisua, tukea, ohjeita ja käytännön vinkkejä terveydenhuollon ammattihenkilöiltä.
Toimeksiantaja voi käyttää opinnäytetyötä imetysohjauksen tukena ja terveydenhoitajan vastaanotolla tapahtuvassa raskaana olevan äidin ohjauksessa. Toimeksiantaja pystyy tuloksien perusteella osoittamaan vauvaperheille, ettei perimätieto ole aina ajantasaista tai oikeata. Jatkotutkimusehdotuksena kyselyn pohjalta voisi luoda opaslehtisen neuvolan tai imetystukiryhmien äideille, johon olisi koottu imetyksen haasteita ja niiden helpottamiseen liittyviä vinkkejä ja ohjeita.