"Et ymmärtää, mistä joku käytös johtuu..." : Nuorten muistoja sijoitusajasta kiintymyssuhdeteorian ja DDP:n näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Jämsän Nuorisokodissa sijoitettuna olleiden nuorten hyviä ja huonoja muistoja kiintymyssuhdeteorian ja vuorovaikutteisen kehityspsykoterapian (DDP) näkökulmasta, erityisesti PLACE -elementtien kautta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä asiat nuorille ovat merkityksellisiä sijoituksessa ja kokevatko nuoret sijoituksella olleen merkitystä heidän elämälleen. Lisäksi tarkoituksena oli pohtia, mitä nuorten hyvät ja huonot muistot kertovat työyhteisön toiminnasta, ja saada tietoa työyhteisön kehittämiseksi jatkossa.

Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta vuosina 2008–2013 sijoitettuna ollutta 21-25-vuotiasta nuorta.

Tutkimuksessa selvisi, että nuorten hyviä muistoja Nuorisokodilta olivat erityisesti yhdessä oleminen ja ohjaajan kanssa yhdessä vietetty aika ja hyvä vuorovaikutus. Nuorten vastauksista löytyi sekä kiintymyssuhteen että PLACE -asenteen elementtejä. Nuorten toiveet ohjaajille olivat hyvin yksinkertaisia, he toivoivat kahdenkeskistä aikaa ohjaajan kanssa ja sitä, että ohjaaja tutustuu heihin. Tutustuminen mahdollistaa yksilöllisen ja joustavan kohtaamisen. Useimmat nuorista kokivat sijoituksen hyvänä asiana ja kokivat sillä olleen merkitystä myös heidän elämälleen sijoituksen jälkeen.

Työyhteisöstä opinnäytetyön tekeminen toi esiin, että työyhteisö on kehittynyt kohti kiintymyskeskeisempää kasvatusta. Työkokemus ja kiintymyssuhdekoulutus ovat lisänneet suhdekeskeisempää työskentelyä ja vähentäneet kasvatusta rajojen ja rakenteiden kautta. Nuorten kokemukset toivat selvästi esiin, että kiintymyssuhteella on merkitystä sijoituksen onnistumisen kannalta. On toivottavaa, että tämä opinnäytetyö auttaa kehittämään työyhteisöä vielä kiintymyssuhdekeskeisempään kasvatukseen.

The purpose of this thesis was to examine good and bad memories of youth that has been at the placement in Jämsä’s Juvenile home. This research was conducted in accordance with attachment theory and Dyadic Development Psychotherapy (DDP), especially through the PLACE –elements. The aim of the examination was to determine whether there is any significance in being at the placement and what the experience gained mean in their lives. In addition, the study also aimed at examining the good and bad memories and to collect information to develop the work community in the future. The study was qualitative. The data collection method was theme interview. There were six youth from age 21 to 25 that were placed in years 2008–2013 interviewed in study.

The conclusions of this study were that the good memories from Juvenile home were mainly in connection with association, interaction and time spent with the councilor. Wishes of youth were very simple: they hoped for bilateral meetings with councilor and to get to know each other. Most of the youth experienced placement as good meaningful experience in their lives after placement. The elements of attachment and PLACE were found in the answers of the youth.

The study showed that work community has evolved towards more relationship-oriented fostering. The work experience and attachment theory education has led to increased more relation centered working and decreased fostering through borders and structure. The experiences of the youth clearly showed that attachment is relevant to the success of placement. It is hope to be that his study would help the work community to develop foster care towards this attachment direction.