Ositus- ja perintösaanto : luovutusvoittoverokiemuroineen
Kaisla, Irma (2008)
Kaisla, Irma
Turun ammattikorkeakoulu
2008
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812044243
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812044243
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä on selkeytetty kuolinpesien luovutusvoittojen verotuskäytäntöjä erilaisissa tilanteissa. On tarkasteltu ja pohdittu ositusta ja perinnönjakoa peilaten niiden tekemistä tai tekemättä jättämistä luovutusvoittoverotukseen. Osituksen ja perinnönjaon ajankohdalla on myös merkitystä luovutusvoiton suuruuteen ja siitä syntyvän veron määrään.
Ositus on aina tehtävä ennen perinnönjakoa. Lesken osakkuusasema kuolinpesässä lakkaa kun ositus on toimitettu. Osituksen jälkeen perilliset suorittavat perinnönjaon keskenään.
Leski ei AL (avioliittolain) 103 § 2 momentin mukaisesti ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille (26.4.1991/765). Opinnäytetyössä on tarkasteltu lesken maksaman tasingon vaikutusta luovutusvoittoveron syntyyn. Useissa tapauksissa, kun jäämistöomaisuutta aiotaan realisoida, tasingon maksaminen parempi vaihtoehto kuin olla maksamatta. Realisointia ei kuitenkaan pidä tehdä ennen kuin on kulunut vähintään vuosi osituksesta ja perinnönjaosta, jossa tasinkoa on suoritettu. Hankintamenona tällaisessa tapauksessa käytetään perintöverotuksen verotusarvoa. Mikäli omaisuus myydään perintöverotuksen verotusarvolla, ei luovutusvoittoa muodostu. Todettakoon kuitenkin, että vuodessa omaisuuden arvo ei yleensä nouse niin paljon, että luovutusvoiton määrä olisi huomattava, vaikka luovutushinta olisi suurempi kuin verotusarvo.
Keskeisenä asiana tutkimuksen ja tarkastelun tuloksena on todettu, että etukäteen tehtävällä verosuunnittelulla on huomattava merkitys. Verosuunnittelulla päädytään useasti edullisempaan lopputulokseen verotuksen suhteen niin lahja- ja perintöverotuksessa kuin luovutusvoittoverotuksessakin. Tarkkaan harkitulla ja toteutetulla verosuunnittelulla, voidaan minimoida tuleva veronmäärä, ellei jopa kokonaan poistaa luovutusvoittoverotus jäämistöomaisuuden realisoinnissa.
Ensisijaisesti lähteinä on käytetty verotukseen liittyvää kirjallisuutta, ajantasaista Suomen lainsäädäntöä. Lisäksi on tutkittu alaan liittyviä lehtiä ja julkaisuja sekä verohal-linnon ohjeistusta luovutusvoittoverotuksesta.
Ositus on aina tehtävä ennen perinnönjakoa. Lesken osakkuusasema kuolinpesässä lakkaa kun ositus on toimitettu. Osituksen jälkeen perilliset suorittavat perinnönjaon keskenään.
Leski ei AL (avioliittolain) 103 § 2 momentin mukaisesti ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille (26.4.1991/765). Opinnäytetyössä on tarkasteltu lesken maksaman tasingon vaikutusta luovutusvoittoveron syntyyn. Useissa tapauksissa, kun jäämistöomaisuutta aiotaan realisoida, tasingon maksaminen parempi vaihtoehto kuin olla maksamatta. Realisointia ei kuitenkaan pidä tehdä ennen kuin on kulunut vähintään vuosi osituksesta ja perinnönjaosta, jossa tasinkoa on suoritettu. Hankintamenona tällaisessa tapauksessa käytetään perintöverotuksen verotusarvoa. Mikäli omaisuus myydään perintöverotuksen verotusarvolla, ei luovutusvoittoa muodostu. Todettakoon kuitenkin, että vuodessa omaisuuden arvo ei yleensä nouse niin paljon, että luovutusvoiton määrä olisi huomattava, vaikka luovutushinta olisi suurempi kuin verotusarvo.
Keskeisenä asiana tutkimuksen ja tarkastelun tuloksena on todettu, että etukäteen tehtävällä verosuunnittelulla on huomattava merkitys. Verosuunnittelulla päädytään useasti edullisempaan lopputulokseen verotuksen suhteen niin lahja- ja perintöverotuksessa kuin luovutusvoittoverotuksessakin. Tarkkaan harkitulla ja toteutetulla verosuunnittelulla, voidaan minimoida tuleva veronmäärä, ellei jopa kokonaan poistaa luovutusvoittoverotus jäämistöomaisuuden realisoinnissa.
Ensisijaisesti lähteinä on käytetty verotukseen liittyvää kirjallisuutta, ajantasaista Suomen lainsäädäntöä. Lisäksi on tutkittu alaan liittyviä lehtiä ja julkaisuja sekä verohal-linnon ohjeistusta luovutusvoittoverotuksesta.