Maakuljetusten järjestäminen alusöljyvahingon torjunnassa
Pynnönen, Simo (2010)
Pynnönen, Simo
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004146454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004146454
Tiivistelmä
Tässä insinöörityössä tutkittiin maakuljetusten järjestämistä Suomenlahdella tapahtuvan alusöljyvahingon torjunnassa. Työ on osa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun hallinnoimaa EAKR-rahoitteista SÖKÖ II -hanketta. Tutkimusongelmaksi määritettiin ”Kuinka maakuljetukset tulisi parhaiten järjestää Suomenlahdella sattuvan vakavan alusöljyvahingon torjunnassa?”. Kysymystä tarkasteltiin edelleen jäte-, huolto- ja ihmiskuljetusten osalta. Pääpainopiste työssä on jätekuljetusten organisoinnissa.
Lähtökohtana kuljetusten suunnittelussa pidettiin esimerkkionnettomuutta, jossa 30 000 tonnia öljyä vuotaa Suomenlahteen. Tämä on suurin todennäköinen vuotomäärä Suomenlahdella liikennöivistä aluksista. Rantautuessaan öljy likaa rantaviivaa, minkä seurauksena öljyvahinkojätettä muodostuu viranomaisarvioiden mukaan noin 542 500 tonnia. Määrään vaikuttaa olennaisesti öljyn likaaman rantakaistaleen pituus. Kuljetusvälineiden tarkastelussa pyrittiin ottamaan huomioon kuljetusvälineiden tekninen soveltuvuus tehtävään ja käsittelykertojen minimoiminen. Toisena vertailuperusteena pidettiin kunkin kuljetusvälineen ja -muodon yksikkökustannuksia. Kuljetuskaluston määrän tarvetta arvioitiin viranomaisraporteissa esitettyjen loppukäsittelypaikkojen kapasiteettien pohjalta.
Kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi havaittiin irrotettavien korirakenteiden, kuten vaihtolavojen käyttö etenkin alueilla, joilla jätteen keräys tapahtuu käsityönä. Imu- ja säiliöajoneuvojen käyttö öljy-vesiseoksen kuljettamiseen on perusteltua käsittelykertojen minimoimisen vuoksi. Junakuljetusten käyttö ei oletetulla kuljetusmatkalla ole taloudellisesti kannattavaa, joskin suurten jäte-erien siirtäminen rautateitse sitoo maakuljetuksia vähemmän lastauskalustoa.
Lähtökohtana kuljetusten suunnittelussa pidettiin esimerkkionnettomuutta, jossa 30 000 tonnia öljyä vuotaa Suomenlahteen. Tämä on suurin todennäköinen vuotomäärä Suomenlahdella liikennöivistä aluksista. Rantautuessaan öljy likaa rantaviivaa, minkä seurauksena öljyvahinkojätettä muodostuu viranomaisarvioiden mukaan noin 542 500 tonnia. Määrään vaikuttaa olennaisesti öljyn likaaman rantakaistaleen pituus. Kuljetusvälineiden tarkastelussa pyrittiin ottamaan huomioon kuljetusvälineiden tekninen soveltuvuus tehtävään ja käsittelykertojen minimoiminen. Toisena vertailuperusteena pidettiin kunkin kuljetusvälineen ja -muodon yksikkökustannuksia. Kuljetuskaluston määrän tarvetta arvioitiin viranomaisraporteissa esitettyjen loppukäsittelypaikkojen kapasiteettien pohjalta.
Kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi havaittiin irrotettavien korirakenteiden, kuten vaihtolavojen käyttö etenkin alueilla, joilla jätteen keräys tapahtuu käsityönä. Imu- ja säiliöajoneuvojen käyttö öljy-vesiseoksen kuljettamiseen on perusteltua käsittelykertojen minimoimisen vuoksi. Junakuljetusten käyttö ei oletetulla kuljetusmatkalla ole taloudellisesti kannattavaa, joskin suurten jäte-erien siirtäminen rautateitse sitoo maakuljetuksia vähemmän lastauskalustoa.