Ioninvaihtomateriaalin kemiallinen ja fysikaalinen karakterisointi ja eri tekijöiden vaikutukset materiaalin rakenteen stabiiliuteen
Ranttila, Sanna (2017)
Ranttila, Sanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705015856
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705015856
Tiivistelmä
Tämä insinöörityö tehtiin Carrum Oy:lle, joka valmistaa Nures-järjestelmän ioninvaihtimissa käytettäviä ioninvaihdinmateriaaleja. Tavoitteena oli tutkia radioaktiivisen cesiumin poistossa käytettävän ioninvaihdinmateriaalin, CsTreatin, kemiallista rakennetta ja mekaanista kestävyyttä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää kirjallisuudesta, mitkä asiat vaikuttavat materiaalin stabiiliuteen sekä selvittää mahdollisia analyysimenetelmiä ioninvaihdinmateriaalin lähtöaineen, syanidin, määritykseen vedestä.
Insinöörityö on kaksiosainen ja sen ensimmäinen osa sisältää kirjallisuusselvityksen. Tähän osuuteen saatiin selvitys ioninvaihdinmateriaalin lähtöaineiden, syanidikompleksien, kemiallisesta käyttäytymisestä sekä kooste analyysimenetelmistä syanidin määrittämiseen vedestä. Syanidi-ioni on erittäin reaktiivinen ja muodostaa helposti erilaisia yhdisteitä. Näiden yhdisteiden stabiiliuteen vaikuttavat lähtöaineet sekä vallitsevat olosuhteet, kuten esimerkiksi pH ja lämpötila. Analyysimenetelmää valittaessa on syytä ottaa huomioon muun muassa analysoitava syanidilaji, mikä asettaa vaatimuksia esimerkiksi näytteiden esikäsittelylle.
Insinöörityön toinen osa sisältää kokeellisen osuuden. Materiaalin kahdelle eri tuotantoerälle määritettiin alkuainejakauma XRF-menetelmällä (X-ray Fluorescence, röntgenfluoresenssi) ja XPS-menetelmällä (X-ray Photoelectron Spectroscopy, röntgenfotoelektronispektroskopia). Verratessa mittaustuloksia eri tuotantoerien välillä havaittiin materiaalin pääraaka-aineiden, raudan ja koboltin, pitoisuuksien olevan hyvin lähellä toisiaan. Kaliumin pitoisuuksissa oli tulosten mukaan eroja erien välillä ja toinen eristä sisälsi pieniä pitoisuuksia alkuaineita, joita toisessa ei havaittu lainkaan.
Ioninvaihtomateriaalin fysikaalista kestävyyttä sekä materiaalin raekoon jakaumaa testattiin ilmasuihkuseulontalaitteella, joka on yrityksen uusi laitehankinta. Seulontakokeiden avulla saatiin tietoa materiaalin raekoon jakaumasta sekä määritettiin laitteelle optimaaliset seulontaparametrit ioninvaihdinmateriaalin seulontaan. Lisäksi saatiin käyttökokemusta laitteesta.
Insinöörityö on kaksiosainen ja sen ensimmäinen osa sisältää kirjallisuusselvityksen. Tähän osuuteen saatiin selvitys ioninvaihdinmateriaalin lähtöaineiden, syanidikompleksien, kemiallisesta käyttäytymisestä sekä kooste analyysimenetelmistä syanidin määrittämiseen vedestä. Syanidi-ioni on erittäin reaktiivinen ja muodostaa helposti erilaisia yhdisteitä. Näiden yhdisteiden stabiiliuteen vaikuttavat lähtöaineet sekä vallitsevat olosuhteet, kuten esimerkiksi pH ja lämpötila. Analyysimenetelmää valittaessa on syytä ottaa huomioon muun muassa analysoitava syanidilaji, mikä asettaa vaatimuksia esimerkiksi näytteiden esikäsittelylle.
Insinöörityön toinen osa sisältää kokeellisen osuuden. Materiaalin kahdelle eri tuotantoerälle määritettiin alkuainejakauma XRF-menetelmällä (X-ray Fluorescence, röntgenfluoresenssi) ja XPS-menetelmällä (X-ray Photoelectron Spectroscopy, röntgenfotoelektronispektroskopia). Verratessa mittaustuloksia eri tuotantoerien välillä havaittiin materiaalin pääraaka-aineiden, raudan ja koboltin, pitoisuuksien olevan hyvin lähellä toisiaan. Kaliumin pitoisuuksissa oli tulosten mukaan eroja erien välillä ja toinen eristä sisälsi pieniä pitoisuuksia alkuaineita, joita toisessa ei havaittu lainkaan.
Ioninvaihtomateriaalin fysikaalista kestävyyttä sekä materiaalin raekoon jakaumaa testattiin ilmasuihkuseulontalaitteella, joka on yrityksen uusi laitehankinta. Seulontakokeiden avulla saatiin tietoa materiaalin raekoon jakaumasta sekä määritettiin laitteelle optimaaliset seulontaparametrit ioninvaihdinmateriaalin seulontaan. Lisäksi saatiin käyttökokemusta laitteesta.