”Mitä jos et oikeesti oo siellä koulussa etkä missään, ni mitä sitte?” : palvelumuotoilua Salon etsivälle nuorisotyölle
Virtanen, Oona (2016)
Virtanen, Oona
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704064318
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704064318
Tiivistelmä
Työn päätavoitteena oli kartoittaa Salon kaupungin etsivän nuorisotyön palvelun nykytilaa, ja sen pohjalta selkeyttää palvelupolkua. Toisena tavoitteena oli miettiä palvelumuotoilun menetelmiä hyödyntäen työkaluja työskentelyn tueksi. Kohderyhmäksi rajattiin jo etsivän nuorisotyön palvelun piirissä olevat nuoret.
Salon etsivä nuorisotyö auttaa 15–29 vuotiaita opiskelu- tai työpaikkaa vailla olevia nuoria pääsemään oikeiden palvelujen piiriin. Vuonna 2011 voimaan tullut nuorisolain muutos ja nuorisotakuu toivat etsivän työmuodon kaiken kansan tietoon. Nuorisotakuun idea on taata kaikille koulunsa päättäville koulutus- tai työpaikka, ja tarpeen vaatiessa etsivä nuorisotyö tavoittaa ja auttaa takuuseen oikeutettuja nuoria. Palvelun muodostumisessa olennaisia tekijöitä ovat nuoret, joilla jokaisella on yksilölliset avun ja tuen tarpeensa, kaupunki, jonka on tarpeen mukaan järjestettävä etsivää nuorisotyötä, sekä työntekijät, jotka toteuttavat työtä käytännössä. Jotta etsivän nuorisotyön palvelupolkua voitiin selkeyttää, täytyi ottaa huomioon nämä kaikki kolme tekijää. Työssä pohdittiin palvelumuotoilun soveltamista julkisen sektorin palveluihin ja painotettiin kohderyhmän osallistamista suunnitteluun. Työntekijöiltä kerättiin tietoa teemahaastatteluilla ja nuorilta muotoiluluotaimilla, sekä tunnelmataulu- ja palvelupolkutehtävillä. Tietoa analysoitiin ja koottiin palvelumuotoilun työkaluja hyödyntäen ja soveltaen. Muotoiluluotainten tietoa jäsennettiin persoonien avulla ja palvelupolun hahmottamisessa hyödynnettiin tarjontakarttaa.
Tarve selkeämmälle ja helpommin havainnollistettavalle palvelupolulle oli suurin siinä vaiheessa, kun etsivän työn tarkoitusta ja tavoitteita esiteltiin palvelun piiriin tulleille nuorille. Palvelupolun selkeyttämiseksi tehtiin visuaalinen ja jäsennelty kuva, jota voidaan käyttää palvelun tunnetuksi tekemisessä niin kohderyhmälle, heidän läheisilleen ja ystävilleen, kuin yhteistyökumppaneillekin. Sama visualisointi toimii työkaluna monessa eri työskentelyn vaiheessa. Sen avulla voidaan kartoittaa nuoren palvelun tarvetta, suunnitella polkua tulevaisuuteen asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi, sekä havainnollistaa nuorelle palvelun kuluessa jo tehtyä työtä. Palvelupolun visualisoinnin lisäksi työn lopputuloksena oli erilaisia tuloksista johdettuja kehitysmahdollisuuksia. Sosiaalisten medioiden, vertaistuen ja yhteissuunnittelun merkitykset korostuivat, jos halutaan tehdä etsivää työtä tunnetuksi. Kehitysehdotukset pyrkivät herättämään keskustelua, kohdistamaan resursseja oikeaan paikkaan ja antamaan uusia kehitysaiheita, joita voi jatkossa viedä eteenpäin mm. palvelumuotoilun avulla.
Salon etsivä nuorisotyö auttaa 15–29 vuotiaita opiskelu- tai työpaikkaa vailla olevia nuoria pääsemään oikeiden palvelujen piiriin. Vuonna 2011 voimaan tullut nuorisolain muutos ja nuorisotakuu toivat etsivän työmuodon kaiken kansan tietoon. Nuorisotakuun idea on taata kaikille koulunsa päättäville koulutus- tai työpaikka, ja tarpeen vaatiessa etsivä nuorisotyö tavoittaa ja auttaa takuuseen oikeutettuja nuoria. Palvelun muodostumisessa olennaisia tekijöitä ovat nuoret, joilla jokaisella on yksilölliset avun ja tuen tarpeensa, kaupunki, jonka on tarpeen mukaan järjestettävä etsivää nuorisotyötä, sekä työntekijät, jotka toteuttavat työtä käytännössä. Jotta etsivän nuorisotyön palvelupolkua voitiin selkeyttää, täytyi ottaa huomioon nämä kaikki kolme tekijää. Työssä pohdittiin palvelumuotoilun soveltamista julkisen sektorin palveluihin ja painotettiin kohderyhmän osallistamista suunnitteluun. Työntekijöiltä kerättiin tietoa teemahaastatteluilla ja nuorilta muotoiluluotaimilla, sekä tunnelmataulu- ja palvelupolkutehtävillä. Tietoa analysoitiin ja koottiin palvelumuotoilun työkaluja hyödyntäen ja soveltaen. Muotoiluluotainten tietoa jäsennettiin persoonien avulla ja palvelupolun hahmottamisessa hyödynnettiin tarjontakarttaa.
Tarve selkeämmälle ja helpommin havainnollistettavalle palvelupolulle oli suurin siinä vaiheessa, kun etsivän työn tarkoitusta ja tavoitteita esiteltiin palvelun piiriin tulleille nuorille. Palvelupolun selkeyttämiseksi tehtiin visuaalinen ja jäsennelty kuva, jota voidaan käyttää palvelun tunnetuksi tekemisessä niin kohderyhmälle, heidän läheisilleen ja ystävilleen, kuin yhteistyökumppaneillekin. Sama visualisointi toimii työkaluna monessa eri työskentelyn vaiheessa. Sen avulla voidaan kartoittaa nuoren palvelun tarvetta, suunnitella polkua tulevaisuuteen asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi, sekä havainnollistaa nuorelle palvelun kuluessa jo tehtyä työtä. Palvelupolun visualisoinnin lisäksi työn lopputuloksena oli erilaisia tuloksista johdettuja kehitysmahdollisuuksia. Sosiaalisten medioiden, vertaistuen ja yhteissuunnittelun merkitykset korostuivat, jos halutaan tehdä etsivää työtä tunnetuksi. Kehitysehdotukset pyrkivät herättämään keskustelua, kohdistamaan resursseja oikeaan paikkaan ja antamaan uusia kehitysaiheita, joita voi jatkossa viedä eteenpäin mm. palvelumuotoilun avulla.