Keho–mieli-tilan säätäminen poliisin PREP-koulutuksessa
Nieminen, Ville (2017)
Poliisiammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703083055
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703083055
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on määrällinen tutkimus, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa keho–mieli-tilan säätämisestä poliisiopiskelijoille kuuluvassa työharjoittelussa. Ennen työhar-joittelua poliisiopiskelijat olivat saaneet koulutusta keho–mieli-tilan säätämisestä. Tutkimuksessa selvitettiin pääasiassa: pidetäänkö keho–mieli-tilan säätämisen koulutusta tarpeellisena, onko sitä käytetty työharjoittelussa, missä tilanteessa sitä on käytetty ja onko siitä ollut hyötyä. Tutkimus toteutettiin Poliisiammattikorkeakoulun pyynnöstä, eli tämä opinnäytetyö on tilaustyö.
Tutkittavana opinnäytetyössä oli Poliisiammattikorkeakoulun kolme kurssia (AMK 2014 1, 2014 2 ja 2015 1). Kaikki kurssit olivat edenneet puolentoista vuoden opiskelun jälkeen työharjoitteluun. Keho–mieli-tila säätämistä työharjoittelussa mitattiin kyselylomakkeella. Kyselyyn lähetettiin linkki sähköisesti oppilaitoksen Wilma-viestipalvelussa. Kysely lähetettiin 186:lle opiskelijalle, joista 61 vastasi kyselyyn.
Tutkimuksen tulosten perusteella suuri osa opiskelijoista piti keho–mieli-tilan säätämistä tarpeellisena. Iso joukko heistä oli kokeillut sitä moninaisissa tilanteissa. Lähes kaikki, jotka olivat kokeilleet keho–mieli-tilan säätämistä, kokivat sen hyödylliseksi.
Mielestäni muutaman kysymyksen vastausjakauma oli hyvin samanlainen. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että ne poliisiopiskelijat, jotka kokevat keho–mieli-tilan säätämisen koulutuksen tarpeelliseksi, säätävät itseään työharjoittelussa. He myös kokevat itsensä säätämisen hyödylliseksi.
Tutkittavana opinnäytetyössä oli Poliisiammattikorkeakoulun kolme kurssia (AMK 2014 1, 2014 2 ja 2015 1). Kaikki kurssit olivat edenneet puolentoista vuoden opiskelun jälkeen työharjoitteluun. Keho–mieli-tila säätämistä työharjoittelussa mitattiin kyselylomakkeella. Kyselyyn lähetettiin linkki sähköisesti oppilaitoksen Wilma-viestipalvelussa. Kysely lähetettiin 186:lle opiskelijalle, joista 61 vastasi kyselyyn.
Tutkimuksen tulosten perusteella suuri osa opiskelijoista piti keho–mieli-tilan säätämistä tarpeellisena. Iso joukko heistä oli kokeillut sitä moninaisissa tilanteissa. Lähes kaikki, jotka olivat kokeilleet keho–mieli-tilan säätämistä, kokivat sen hyödylliseksi.
Mielestäni muutaman kysymyksen vastausjakauma oli hyvin samanlainen. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että ne poliisiopiskelijat, jotka kokevat keho–mieli-tilan säätämisen koulutuksen tarpeelliseksi, säätävät itseään työharjoittelussa. He myös kokevat itsensä säätämisen hyödylliseksi.