VOIKUKKIA- vertaistukiryhmään osallistuneiden kokemuksia vertaisohjaajasta
Huovinen, Maarit (2017)
Huovinen, Maarit
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702041991
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702041991
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut selvittää, millaisia kokemuksia VOIKUKKIA- vertaistukiryhmään osallistuneilla on vertaisohjaajan ryhmässä mukana olemisesta. VOIKUKKIA- vertaistukiryhmät ovat suunnattu vanhemmille, joiden lapsi on huostaanotettu. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli VOIKUKKIA hanke. Opinnäytetyössäni kerätyn tiedon oli tarkoitus auttaa VOIKUKKIA- toimintaa vertaisohjaajan roolin kehittämisessä.
Opinnäytetyöni teoreettisessa viitekehyksessä olen käsitellyt vertaistukea, kriisiä ja sen eri vaiheita sekä vanhemmuutta lastensuojelussa. Toteutin opinnäytetyöni laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruussa käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä tekstin analyysia. Haastattelin kahta VOIKUKKIA- ryhmän käynyttä vanhempaa. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja analysoin ne aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineistonani olivat myös VOIKUKKIA- vertaistukiryhmien loppupalautteet vuosilta 2014- 2016.
Opinnäytetyöni tuloksena sain selville, että suurin osa ryhmän käyneistä koki vertaisohjaajan mukana olon ryhmässä positiivisena asiana. Ryhmän käyneet kokivat, että oli hyvä, kun mukana oli joku, jolla oli samanlaisia kokemuksia kuin heillä ja todella tiesi mistä puhutaan. Ryhmäläisistä oli ollut hyvä nähdä joku, joka on selvinnyt huostaanottotilanteesta, se antoi uskoa tulevaan. Vertaisohjaaja läsnäolo myös rohkaisi puhumaan ja tuomaan esiin omia ajatuksia. Ryhmissä, joissa vertaisohjaajaa ei ollut mukana, koettiin että vertaisohjaajan vierailu oli hyvä asia. Se oli muun muassa herättänyt paljon keskustelua ryhmässä ja tuonut uusia ajatuksia.
Itselleni nousi aineistosta esiin eräs kehittämisehdotus VOIKUKKIA- toiminnalle. Jos vain mahdollista, olisi hyvä koota ryhmää niin, että vanhemmilla ja vertaisohjaajalla olisi kokemusta suunnilleen samanikäisen lapsen huostaanotosta. Koen, että silloin vertaisohjaajasta on vielä suurempi hyöty ryhmäläisille, kun kaikilla on kokemus saman ikäluokan lapsista.
Opinnäytetyöni teoreettisessa viitekehyksessä olen käsitellyt vertaistukea, kriisiä ja sen eri vaiheita sekä vanhemmuutta lastensuojelussa. Toteutin opinnäytetyöni laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruussa käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä tekstin analyysia. Haastattelin kahta VOIKUKKIA- ryhmän käynyttä vanhempaa. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja analysoin ne aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineistonani olivat myös VOIKUKKIA- vertaistukiryhmien loppupalautteet vuosilta 2014- 2016.
Opinnäytetyöni tuloksena sain selville, että suurin osa ryhmän käyneistä koki vertaisohjaajan mukana olon ryhmässä positiivisena asiana. Ryhmän käyneet kokivat, että oli hyvä, kun mukana oli joku, jolla oli samanlaisia kokemuksia kuin heillä ja todella tiesi mistä puhutaan. Ryhmäläisistä oli ollut hyvä nähdä joku, joka on selvinnyt huostaanottotilanteesta, se antoi uskoa tulevaan. Vertaisohjaaja läsnäolo myös rohkaisi puhumaan ja tuomaan esiin omia ajatuksia. Ryhmissä, joissa vertaisohjaajaa ei ollut mukana, koettiin että vertaisohjaajan vierailu oli hyvä asia. Se oli muun muassa herättänyt paljon keskustelua ryhmässä ja tuonut uusia ajatuksia.
Itselleni nousi aineistosta esiin eräs kehittämisehdotus VOIKUKKIA- toiminnalle. Jos vain mahdollista, olisi hyvä koota ryhmää niin, että vanhemmilla ja vertaisohjaajalla olisi kokemusta suunnilleen samanikäisen lapsen huostaanotosta. Koen, että silloin vertaisohjaajasta on vielä suurempi hyöty ryhmäläisille, kun kaikilla on kokemus saman ikäluokan lapsista.