Isyyden monet muodot : Lastensuojelun sijaisisyyden merkityksiä isäryhmän sanoittamana
Maatsalo, Ville-Veikko (2010)
Maatsalo, Ville-Veikko
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003235886
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003235886
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Maatsalo Ville. ”Isyyden monet muodot” – lastensuojelun sijaisisyyden merkityksiä isäryhmän sanoittamana, Järvenpää, kevät 2010.
Tutkimus tarjoaa katsauksen lastensuojelun perhehoitajina toimivien sijaisisien isyyteen heidän itsensä kertomana. Sen päällimmäisenä tavoitteena oli tuoda esiin sijaisisäryhmän omia merkityksiä, selityksiä ja näkökulmia sijaisvanhemmuuteen liittyen. Tästä syystä aineistoa analysoitaessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten sijaisisät isyydestään yhdessä puhuvat ja minkälaisia merkityksiä ja sanoituksia he siitä luovat. Tutkimuksen aineistona olivat ryhmähaastattelut, joihin osallistui yhteensä seitsemän sijaisisää.
Kaiken kaikkiaan sijaisisyys näyttäytyi miesten puheissa vahvana tunnesiteenä sijoitettuihin lapsiin ja psykologisena isyytenä. Sijaisisien kokemukset omasta isyydestään olivat kauttaaltaan myönteisiä, vaikka haasteitakin isänä olemiseen oli luonnollisesti kuulunut. He puhuivat isyydestään ja suhteestaan lapsiin hyvin avoimesti ja toivat esille tunteitaan, joita sijaisisyys on heissä herättänyt. He kertoivat, että sijaisisyys on antanut heidän elämäänsä rutkasti lisää merkitystä ja uudenlaista sisältöä, mikä on ollut heille itsellekin kasvattavaa. Omaa rooliaan sijaislasten elämässä isät kuvasivat muun muassa pysyvyyden, turvan ja rakkauden antamisen sekä miehen ja isän mallin välittämisen kautta. Isät osoittivat alusta alkaen vahvaa sitoutumista isyyteensä ja sijaisisyys nähtiinkin katkeamattomana elinikäisenä prosessina, johon kasvettiin sen kuluessa.
Mietittäessä koko sijaisvanhemmaksi tuloprosessia, siihen liittyviä tukitoimenpiteitä ja niiden määrää sekä laatua, miehet löysivät parannettavaa erityisesti miesnäkökulman esillä pitämisen osalta. Tämä näkyi myös miesten puheissa, kun he kertoivat kokeneensa toisarvoista kohtelua vanhempana suhteessa sijaisäitiin. Tämä kritiikki kohdistui erityisesti sosiaalitoimea kohtaan. Myös käymäänsä sijaisvanhemmuus koulutukseen miehet olivat jääneet kaipaamaan lisää mies- ja isyysnäkökulmaa. Erilaisia vertaisryhmiä isät pitivät kaikkein merkittävimpinä tukimuotoina sijaisvanhemmuuden kannalta. Usein vertaisryhmätoiminta on kuitenkin sijaisvanhempien oman aktiivisuuden varassa. Tämä on tärkeä tulos mietittäessä sijaisisyyden tukemista ja uusien tukimuotojen kehittämistä tulevaisuudessa.
Maatsalo Ville. ”Isyyden monet muodot” – lastensuojelun sijaisisyyden merkityksiä isäryhmän sanoittamana, Järvenpää, kevät 2010.
Tutkimus tarjoaa katsauksen lastensuojelun perhehoitajina toimivien sijaisisien isyyteen heidän itsensä kertomana. Sen päällimmäisenä tavoitteena oli tuoda esiin sijaisisäryhmän omia merkityksiä, selityksiä ja näkökulmia sijaisvanhemmuuteen liittyen. Tästä syystä aineistoa analysoitaessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten sijaisisät isyydestään yhdessä puhuvat ja minkälaisia merkityksiä ja sanoituksia he siitä luovat. Tutkimuksen aineistona olivat ryhmähaastattelut, joihin osallistui yhteensä seitsemän sijaisisää.
Kaiken kaikkiaan sijaisisyys näyttäytyi miesten puheissa vahvana tunnesiteenä sijoitettuihin lapsiin ja psykologisena isyytenä. Sijaisisien kokemukset omasta isyydestään olivat kauttaaltaan myönteisiä, vaikka haasteitakin isänä olemiseen oli luonnollisesti kuulunut. He puhuivat isyydestään ja suhteestaan lapsiin hyvin avoimesti ja toivat esille tunteitaan, joita sijaisisyys on heissä herättänyt. He kertoivat, että sijaisisyys on antanut heidän elämäänsä rutkasti lisää merkitystä ja uudenlaista sisältöä, mikä on ollut heille itsellekin kasvattavaa. Omaa rooliaan sijaislasten elämässä isät kuvasivat muun muassa pysyvyyden, turvan ja rakkauden antamisen sekä miehen ja isän mallin välittämisen kautta. Isät osoittivat alusta alkaen vahvaa sitoutumista isyyteensä ja sijaisisyys nähtiinkin katkeamattomana elinikäisenä prosessina, johon kasvettiin sen kuluessa.
Mietittäessä koko sijaisvanhemmaksi tuloprosessia, siihen liittyviä tukitoimenpiteitä ja niiden määrää sekä laatua, miehet löysivät parannettavaa erityisesti miesnäkökulman esillä pitämisen osalta. Tämä näkyi myös miesten puheissa, kun he kertoivat kokeneensa toisarvoista kohtelua vanhempana suhteessa sijaisäitiin. Tämä kritiikki kohdistui erityisesti sosiaalitoimea kohtaan. Myös käymäänsä sijaisvanhemmuus koulutukseen miehet olivat jääneet kaipaamaan lisää mies- ja isyysnäkökulmaa. Erilaisia vertaisryhmiä isät pitivät kaikkein merkittävimpinä tukimuotoina sijaisvanhemmuuden kannalta. Usein vertaisryhmätoiminta on kuitenkin sijaisvanhempien oman aktiivisuuden varassa. Tämä on tärkeä tulos mietittäessä sijaisisyyden tukemista ja uusien tukimuotojen kehittämistä tulevaisuudessa.