Vanhempien pelko lapsen sairastuttua syöpään - kirjallisuuskatsaus
Uino, Teija (2016)
Uino, Teija
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121620754
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121620754
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää vanhempien pelkoa lapsen sairastuttua syöpään. Aihe valittiin syöpäasiantuntijan kanssa käydyn keskustelun pohjalta, jossa aiheeksi nousi vanhempien pelot lapsen sairastuttua syöpään. Aihevalinnalla haluttiin kartoittaa millaisia kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia aiheesta oli tehty.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin pääasiassa kolmesta eri tietokannasta: suomalaisista Medicistä ja Melindasta sekä kansainvälisestä CINAHL+ Academic EBSCO:sta. Tiedonhaulla löydettiin viisi vuosina 2002–2016 julkaistua tutkimusta vanhempien pelosta lapsen sairastuttua syöpään.
Tulokset osoittivat, että vanhemmat kokevat pelkoa, kuolemanpelkoa, ahdistusta, stressiä ja masennusta. Vanhemmat kokivat myös avuttomuutta, vihaa, hätää, surua ja haikeutta. Heillä oli huoli lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä mahdollisesta vammautumisesta. Vanhemmat kokivat myös pelkoa eri tavoin, äidit yleensä voimakkaammin kuin isät. Lapsen sairastuminen vaikutti myös parisuhteeseen, osa vanhemmista oli tyytymätön liittonsa.
Tietoa, jonka tämä kirjallisuuskatsaus tuotti, voidaan käyttää sairaanhoidossa vanhempien kohtaamisessa ja tukemisessa. Hoitohenkilökunnan tulee olla tietoinen vanhempien peloista. Pelkojen tiedostaminen mahdollistaa niiden lievitystä, ehkäisyä, hoitoa ja auttaa sairaanhoitajia kohtaamaan ja tukemaan vanhempia yksilöllisesti.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin pääasiassa kolmesta eri tietokannasta: suomalaisista Medicistä ja Melindasta sekä kansainvälisestä CINAHL+ Academic EBSCO:sta. Tiedonhaulla löydettiin viisi vuosina 2002–2016 julkaistua tutkimusta vanhempien pelosta lapsen sairastuttua syöpään.
Tulokset osoittivat, että vanhemmat kokevat pelkoa, kuolemanpelkoa, ahdistusta, stressiä ja masennusta. Vanhemmat kokivat myös avuttomuutta, vihaa, hätää, surua ja haikeutta. Heillä oli huoli lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä mahdollisesta vammautumisesta. Vanhemmat kokivat myös pelkoa eri tavoin, äidit yleensä voimakkaammin kuin isät. Lapsen sairastuminen vaikutti myös parisuhteeseen, osa vanhemmista oli tyytymätön liittonsa.
Tietoa, jonka tämä kirjallisuuskatsaus tuotti, voidaan käyttää sairaanhoidossa vanhempien kohtaamisessa ja tukemisessa. Hoitohenkilökunnan tulee olla tietoinen vanhempien peloista. Pelkojen tiedostaminen mahdollistaa niiden lievitystä, ehkäisyä, hoitoa ja auttaa sairaanhoitajia kohtaamaan ja tukemaan vanhempia yksilöllisesti.