Isyyden kokemus vankeusaikana : Sä oot isä mut tavoittamattomissa

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoitus oli tutkia, millaisena vankeustuomiotaan suorittavat isät kokevat vanhemmuutensa ja asemansa lastensa elämässä. Tavoitteena oli selvittää vanki-isien kokemuksia tuen tarpeestaan vanhemmuuteensa. Lisäksi halusin saada selville vankeustuomiotaan suorittavien isien kokemuksia vankilalta saamastaan vanhemmuuden tuesta sekä ideoita perhetyön ja siihen liittyvien käytäntöjen kehittämiselle vankilassa.

Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus, jota varten haastattelin kahdeksaa vankeustuomiotaan suorittavaa miestä, joilla oli vankilan ulkopuolella vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Kaikilla heistä oli kokemusta sekä suljetusta vankilasta että avovankilasta. Toteutin haastattelut teemahaastatteluina ja analysoin haastatteluilla kerätyn aineiston teemoittelemalla. Tutkimusaineistoni teemoiksi muodostuivat kokemukset vanhemmuudesta vankilassa, kokemukset kiintymyssuhteesta lapsen kanssa, vanhemman suhde lapsen toisen vanhemman kanssa, kokemukset tuesta ja tuen tarpeesta vanhemmuuteen, vankilan perhetyön ja käytäntöjen kehittämistarpeet sekä tulevaisuus vapautumisen jälkeen.

Tutkimukseni tuloksista selviää, että isyyden koettiin olevan isälle luonnollista, eikä siihen varsinaisesti kaivattu ulkopuolista tukea. Tärkeimmäksi vankilan tukimuodoksi tulokseni osoittavat käytännön kontaktien mahdollistamisen lapsen kanssa, eli tapaamiset, lomat, leirit ja yhteydenpito. Tutkimukseni tuloksissa käy ilmi, että perhetyön aktiivisuuden koettiin riippuvan pitkälti vankilasta, ja erityisesti suljetun vankilan ja avovankilan välinen ero näkyi selvästi haastatteluissani. Avovankilan perhetyötä ja tapaamistiloja pidettiin hyvinä, mutta suljettuihin vankiloihin kaivattiin vanhempien huomioimista enemmän sekä kodinomaisempia tapaamistiloja. Pääosin tutkimukseni tulokset ovat yllättävän positiivisia, ja vanhemmuuden toteuttaminen nähtiin haastatteluissa haasteista huolimatta mahdollisena vankeusaikana. Joidenkin haastateltavieni tapauksissa vankeusajan koettiin jopa vahvistaneen vanhemmuutta etenkin avovankilassa toteutuneen päihteettömyyden ansiosta.

The purpose of this thesis was to study how fathers experience their parenthood and position in their children’s lives during imprisonment. The objective was to find out the experiences of prisoner-fathers regarding the need of support for their parenthood. In addition, I wanted to discover their experiences of the prison’s assistance they received concerning parenthood and what kind of ideas they had for improving the family work in prison.

This study is a qualitative study, for which I interviewed eight imprisoned men who had at least one under 18-year-old child outside the prison walls. All of them had been to both closed and open prison. The interviews were thematic and the analysis of the material was done by thematising. The themes turned out to be the experiences of the imprisoned parenthood, the experiences of the attachment with the child, father’s relationship with the mother of his child, the experiences of the support and need for it in parenthood, the needs for development in prison’s family work and practice and the future life after liberation.

The results of this research indicate that the experience of fatherhood was found as a natural part of personality, and it did not require any help from outside. The most important form of prison support was to enable the connection between father and child, i.e. meetings, leaves, camps and communication with family. This study shows that the level of activity in family work was experienced to depend a lot on the prison. Especially the difference between the family work in closed and open prison seemed clear according to the interviews. The family work and meeting rooms in open prisons were considered good, but the closed prisons were experienced as not taking the parents into consideration enough, and also lacking cosy meeting rooms. Mainly, the results of this research are surprisingly positive and, despite challenges, it turned out to be possible to be a parent during imprisonment. In the cases of some interviewed imprisoned fathers, the imprisonment time was experienced actually as a strengthening factor in parenthood. The main reason for this was the absence of drugs in the open prison.