Kevytjalkineiden vaikutus luuntiheyteen
Holopainen, Sami; Paakkarinen, Sanni (2016)
Holopainen, Sami
Paakkarinen, Sanni
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112817885
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112817885
Tiivistelmä
Kevytjalkineita on tutkittu paljon, mutta niiden vaikutusta luuntiheyteen ja osteoporoosiin ei ole tutkittu. Toimeksiantajamme Feelmax antoi meille mahdollisuuden päästä tutkimaan kyseistä aihetta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko kevytjalkineilla vaikutusta luuntiheyteen, ja millaisia kokemuksia kohderyhmällä on kevytjalkineiden käytöstä. Kohderyhmäksi valikoitui 10 henkilöä Savonlinnan alueelta. Heillä kaikilla on tai on ollut joko osteopenia tai osteoporoosi.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmät ovat kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen. Aineistonkeruumenetelminä tutkimuksessa käytettiin ultraäänilaitteella tehtyjä luuntiheysmittauksia, päiväkirjaa sekä ryhmähaastattelua. Päiväkirjoista ja ryhmähaastatteluista saatu aineisto analysoitiin induktiivisella aineiston analyysillä. Tutkimusjakso kesti 24 viikkoa, ja luuntiheys mitattiin kohderyhmältä kaksi kertaa, ensin tutkimusjakson alussa maaliskuussa ja toisen kerran tutkimusjakson lopussa syyskuussa.
Tutkimustuloksista selvisi, että kevytjalkineiden käytöllä ei ollut vaikutusta luuntiheyteen. Yhdellä osallistujasta luuntiheys parani kevytjalkineiden käytön aikana, mutta se ei ollut lopputuloksen kannalta merkittävää. Kohderyhmä koki aluksi kevytjalkineet outoina, ja ne aiheuttivat kipua tutkimusjakson eri vaiheissa. Osa kuitenkin koki, että kivut katosivat tutkimusjakson aikana. Osallistujilta saatiin kevytjalkineiden kehittämisideoita materiaaliin, jalkineiden kiinnitykseen ja tukevuuteen.
Jatkotutkimusaiheena voisi keskittyä toiseen kohderyhmään, esimerkiksi työikäisiin. Kohderyhmä voisi jatkossa olla suurempi ja kevytjalkineiden käyttöaika pidempi kuin opinnäytetyössämme. Jatkossa voisi myös kokeilla jotain muuta luuntiheydenmittauslaitetta. Kevytjalkineiden vaikutuksia luuntiheyteen voisi tutkia myös sukupuolten välillä ja selvittää, onko niissä eroavaisuuksia.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmät ovat kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen. Aineistonkeruumenetelminä tutkimuksessa käytettiin ultraäänilaitteella tehtyjä luuntiheysmittauksia, päiväkirjaa sekä ryhmähaastattelua. Päiväkirjoista ja ryhmähaastatteluista saatu aineisto analysoitiin induktiivisella aineiston analyysillä. Tutkimusjakso kesti 24 viikkoa, ja luuntiheys mitattiin kohderyhmältä kaksi kertaa, ensin tutkimusjakson alussa maaliskuussa ja toisen kerran tutkimusjakson lopussa syyskuussa.
Tutkimustuloksista selvisi, että kevytjalkineiden käytöllä ei ollut vaikutusta luuntiheyteen. Yhdellä osallistujasta luuntiheys parani kevytjalkineiden käytön aikana, mutta se ei ollut lopputuloksen kannalta merkittävää. Kohderyhmä koki aluksi kevytjalkineet outoina, ja ne aiheuttivat kipua tutkimusjakson eri vaiheissa. Osa kuitenkin koki, että kivut katosivat tutkimusjakson aikana. Osallistujilta saatiin kevytjalkineiden kehittämisideoita materiaaliin, jalkineiden kiinnitykseen ja tukevuuteen.
Jatkotutkimusaiheena voisi keskittyä toiseen kohderyhmään, esimerkiksi työikäisiin. Kohderyhmä voisi jatkossa olla suurempi ja kevytjalkineiden käyttöaika pidempi kuin opinnäytetyössämme. Jatkossa voisi myös kokeilla jotain muuta luuntiheydenmittauslaitetta. Kevytjalkineiden vaikutuksia luuntiheyteen voisi tutkia myös sukupuolten välillä ja selvittää, onko niissä eroavaisuuksia.