Bachin toinen soolosellosarja kolmen soittajan tulkitsemana
Pöllänen, Pirkka (2007)
Pöllänen, Pirkka
Lahden ammattikorkeakoulu
2007
All rights reserved
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on vertailla kolmen eri soittajan Bachin toisen soolosellosarjan kahden ensimmäisen osan tulkintoja keskenään. Tämä työ käsittelee aihetta kuitenkin muultakin kannalta, yleisesti ja yksityiskohtaisemmin. Otan huomioon niin omia kuin muidenkin käsityksiä. Kirjoitan muun muassa kahdesta merkittävästä Bachin soolosellosarjojen editiosta, Enrico Mainardin ja Paul Tortelierin editiosta. Ne muodostavat käsitykseni mukaan päälinjat Bachin soolosellosarjojen tulkinnassa. Työn loppupuolella kirjoitan jonkinverran myös tulkintaa koskevista omista käsityksistäni, vaikka työn tarkoituksena onkin lähinnä vertailla kolmen eri soittajan tulkintoja keskenään. Kyseessä ovat sellistit nimeltä Mischa Maisky, Jian Wang ja Jaap Ter Linden. Heidän tulkinnoissaan on suuriakin eroja, joten vertailu on helppo suorittaa. Lisäksi käsittelen Bachin soolosellosarjoja yleensä ja Bachin mestarillisuutta säveltäjänä. Käsittelen erikseen toisen sarjan Preludia ja Allemandea ja mainitsen myös omat mieltymykseni Bachin soolosellosarjoihin. Pohdin Mischa Maiskyn ja Jiang Wangin tyyliä erikseen eri luvuissa ja kerron myös Jaap Ter Lindenin vanhasta barokkityylistä. Jonkin verran tarkastelen myös nyansseja. Eri soittotyylit yleensä tulevat myös käsiteltyä. Kirjoitan myös soolosellosarjojen vaikeudesta ja soittotapojen erilaisuudesta. Vertailemieni soittajien persoonalliset erityisominaisuudet ja vahvuudet tulevat myös huomatuiksi. Suuri mielenkiinto aiheeseen on antanut paljon ajateltavaa ja kirjoitettavaa. Jokainen vertailemistani soittajista on erittäin mielenkiintoinen taiteilija. Heitä vertaillessani olen toivoakseni myös itse oppinut jotain soolosellosarjoista. Olen käsitellyt jonkin verran myös sitä, minkälaisia soolosellosarjojen eri osat noin yleensä ovat, vaikka pääasiassa tässä työssä ovatkin keskeisiä vain Preludi ja Allemande. Harjoitellessani Bachin soolosellosarjoja olen huomannut niiden vaikeuden ja palkitsevuuden useita kertoja. Niitä harjoitellessaan tarvitsee paljon energiaa, mutta ne myös tuntuvat antavan energiaa. Niiden sisältö musiikillisesti, henkisesti ja taiteellisesti on paljon suurempi kuin vain tavallisen sellokappaleen. Ne ovat harjoittelijalle elinikäinen prosessi ja niiden taiteellinen sisältö tuntuu suurenmoiselta. Sarjat katoavat nopeasti muistista ja soittotuntumasta, jos niitä ei harjoittele paljon. Sarjat tuntuvat aina sisältävän uusia asioita, joita ei vielä tiennyt edellisellä harjoituskerralla. Pienikin fragmentinmuutos saattaa muuttaa jonkin osan kokonaiskuvaa huomattavastikin. Harjoitellessani olen huomannut, että suurimmat tulkintaongelmat kätkeytyvät laajoihin fraseerauslinjoihin ja niissä erityisesti nyansointiin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että lyhytkestoisemmat nyanssit voisi unohtaa. Niissäkin on aikamoinen muistaminen eikä niitä ehkä muistakaan ennenkuin on soittanut sarjoja jo useita kertoja. Kokonaisuutena sarjat ovat varsin miellyttävää ja mielenkiintoista soitettavaa. Mestariteoksena ne tuntuvat vain kasvavan ja kasvavan yhä laajempaan mittaan ja kertovan enemmän ja enemmän henkisellä tasolla. Harjoitellessa niitä oppii myös yleispäteviä asioita sellonsoitosta, kuten jousikäden ja vasemman käden käyttöä sekä soittoasentoa.