"Oisko iltapäiväaikaa?" : Nuorten käsityksiä unirytmivaikeuksien vaikutuksesta arkeen
Ala-Turkia, Sarisirkku (2016)
Ala-Turkia, Sarisirkku
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061913194
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061913194
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää nuorten käsityksiä unirytmihäiriöiden vaikutuksesta arkeen ja tutkia, millaisia keinoja nuorilla itsellään on unirytmin hallintaan. Tarkoituksena oli myös selvittää, millaista apua nuoret kaipaisivat unirytmivaikeuksiinsa. Opinnäytetyö sai alkunsa nuorten neuvonta- ja ohjauspalvelu Tulevaisuustiskillä Helsingin kaupungilla, jossa tehdään varhaista työllisyydenhoitoa ja etsivää nuorisotyötä. Unirytmivaikeudet ovat keskeinen haaste monille asiakkaille.
Opinnäytetyöni on laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina kuudelta nuorelta. Analyysi tehtiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Pohjana analyysille toimi tutkimuskysymykset. Analysoitu aineisto liitettiin unirytmiä ja nuoruutta käsittelevään teoriataustaan. Opinnäytetyö osoitti, että unirytmivaikeuksilla on nuorten mielestä negatiivinen vaikutus opiskeluun. Opiskelu- tai työpaikan puute oli keskeinen syy unirytmin häiriintymiseen. Unirytmivaikeudet lisäsivät stressiä ja vaikeuttivat nukkumista entisestään. Nuoret kuvailivat oloaan usein väsyneeksi ja alakuloiseksi. Nuorten myöhäisiltaan ajoittuvat aktiviteetit, etenkin älypuhelimen käyttö ja pelaaminen, osaltaan voimistivat unirytmin vaikeutumista. Haastatellut nuoret tiedostivat unirytmivaikeutensa. Heillä oli itsellään keinoja, joiden he olivat huomanneet auttavan aikaisempaan nukahtamiseen illalla. Tällaisia keinoja olivat mm. liikunta ja ulkoilu. Kaikki haastateltavat kokivat, että unirytmi on pitkälti itsestä kiinni; paras apu unirytmin korjaamiseen on oman toiminnan muuttaminen ilta-aikaan. Nuorten käsitysten mukaan unirytmivaikeuksiin on saatavilla apua, jos on itse motivoitunut muutokseen.
Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia nuorten unihäiriöiden, koulumenestyksen heikkenemisen ja elektroniikan mukanaan tuomien elintapojen muutosten osalta kuin esimerkiksi aiemmissa THL:n kouluterveystutkimuksissa ja WHO:n koululaistutkimuksissa. Opinnäytetyöni aineistosta saatiin tietoa nuorten omakohtaisista kokemuksista unirytmivaikeuksista. Nuorten unirytmihäiriöiden tutkimista on jatkettava, ja uusia matalan kynnyksen hoitomuotoja kehitettävä. Nuorille voisi käynnistää unirytmiä tukevia ryhmiä. Nuoria voitaisiin motivoida oman arkirytminsä kohentamiseen esimerkiksi uusia elektronisia apuvälineitä kuten aktiivisuusrannekkeita tai tietoteknisiä sovelluksia hyödyntäen. Myös nuorten melatoniinin käyttö voisi olla jatkotutkimuksen aihe.
Opinnäytetyöni on laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina kuudelta nuorelta. Analyysi tehtiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Pohjana analyysille toimi tutkimuskysymykset. Analysoitu aineisto liitettiin unirytmiä ja nuoruutta käsittelevään teoriataustaan. Opinnäytetyö osoitti, että unirytmivaikeuksilla on nuorten mielestä negatiivinen vaikutus opiskeluun. Opiskelu- tai työpaikan puute oli keskeinen syy unirytmin häiriintymiseen. Unirytmivaikeudet lisäsivät stressiä ja vaikeuttivat nukkumista entisestään. Nuoret kuvailivat oloaan usein väsyneeksi ja alakuloiseksi. Nuorten myöhäisiltaan ajoittuvat aktiviteetit, etenkin älypuhelimen käyttö ja pelaaminen, osaltaan voimistivat unirytmin vaikeutumista. Haastatellut nuoret tiedostivat unirytmivaikeutensa. Heillä oli itsellään keinoja, joiden he olivat huomanneet auttavan aikaisempaan nukahtamiseen illalla. Tällaisia keinoja olivat mm. liikunta ja ulkoilu. Kaikki haastateltavat kokivat, että unirytmi on pitkälti itsestä kiinni; paras apu unirytmin korjaamiseen on oman toiminnan muuttaminen ilta-aikaan. Nuorten käsitysten mukaan unirytmivaikeuksiin on saatavilla apua, jos on itse motivoitunut muutokseen.
Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia nuorten unihäiriöiden, koulumenestyksen heikkenemisen ja elektroniikan mukanaan tuomien elintapojen muutosten osalta kuin esimerkiksi aiemmissa THL:n kouluterveystutkimuksissa ja WHO:n koululaistutkimuksissa. Opinnäytetyöni aineistosta saatiin tietoa nuorten omakohtaisista kokemuksista unirytmivaikeuksista. Nuorten unirytmihäiriöiden tutkimista on jatkettava, ja uusia matalan kynnyksen hoitomuotoja kehitettävä. Nuorille voisi käynnistää unirytmiä tukevia ryhmiä. Nuoria voitaisiin motivoida oman arkirytminsä kohentamiseen esimerkiksi uusia elektronisia apuvälineitä kuten aktiivisuusrannekkeita tai tietoteknisiä sovelluksia hyödyntäen. Myös nuorten melatoniinin käyttö voisi olla jatkotutkimuksen aihe.