Aktivoinnin kautta keveämpään kuormitukseen : Opas ergonomisista potilassiirroista Oulunkaaren hoitohenkilöstön koulutukseen
Rasinaho, Jenna; Vuononvirta, Liisa (2016)
Rasinaho, Jenna
Vuononvirta, Liisa
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060612132
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060612132
Tiivistelmä
Potilassiirrot ovat suuri fyysisen kuormituksen aiheuttaja hoitoalalla. Suuri fyysinen kuormitus aiheuttaa hoitajille tuki-ja liikuntaelinvaivoja, jotka aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja. Tieto oikeanlaisista potilassiirroista ja apuvälineiden käytöstä on lisääntynyt, mutta työpaikoilla saatetaan toimia vanhojen, totuttujen kuormittavien tapojen mukaan ja apuvälineiden käyttö on edelleen liian vähäistä.
Työn aihe tuli toimeksiantajalta eli Oulunkaaren kuntayhtymän fysioterapeuteilta, joilla oli tarve ergonomisten potilassiirtojen koulutusmateriaaleihin. Hoitajien työskentelyssä näkee edelleen puutteita ergonomiassa, jonka vuoksi on syntynyt ajatus koulutukseen panostamisesta. Lisäksi hoitajia on työterveyshuollon asiakkaina tuki-ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Fysioterapeuteilta on pyydetty ergonomiakoulutusta ja ajatus opasvideoista syntyi ergonomiakorttikoulutuksessa. Työn tekijöiden tavoitteena oli laajentaa omaa ergonomiaosaamistaan.
Työ koostuu kolmesta osiosta; hoitajille laaditusta kyselystä, opasvideoista ja työpajan pitämisestä. Kyselyn perusteella pyrimme selvittämään työpaikoilla ilmeneviä potilassiirtoihin liittyviä ongelmia ja haasteita. Lisäksi kysely ohjasi tietoperustan laatimista. Kyselyn vastauksia hyödynnettiin myös opasvideoita suunnitellessa, jotta videoista saadaan kohderyhmälle sopivia. Työpaja pidettiin kotihoidon työntekijöille, joten suunnittelussa ja totutuksessa otettiin huomioon kotihoidon hoitajien vastauksissa esille tulleet haasteet.
Työhön kuuluvan kyselyn tuloksista selvisi, että 80 % vastanneista hoitajista oli tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joista selkä ja niskahartiaseudun vaivat olivat yleisimpiä. Yksi kuormittavimmista siirroista olivat siirtymiset eri tasoilta toiselle. Kyselystä selvisi myös, että hoitajat kokivat saavansa liian vähän koulutusta ergonomisista potilassiirroista. Kyselyyn vastanneet vaikuttivat olevan kiinnostuneita ergonomiasta hoitotyössä.
Jatkotoimenpiteenä olisi hyvä tutkia, onko uusia siirtomenetelmiä ja apuvälineitä otettu käyttöön sekä onko niillä ollut vaikutusta työn fyysiseen kuormittumiseen. Lisäksi olisi hyvä selvittää, onko hoitajien tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja niistä johtuvia sairauspoissaoloja saatu vähennettyä.
Työn aihe tuli toimeksiantajalta eli Oulunkaaren kuntayhtymän fysioterapeuteilta, joilla oli tarve ergonomisten potilassiirtojen koulutusmateriaaleihin. Hoitajien työskentelyssä näkee edelleen puutteita ergonomiassa, jonka vuoksi on syntynyt ajatus koulutukseen panostamisesta. Lisäksi hoitajia on työterveyshuollon asiakkaina tuki-ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Fysioterapeuteilta on pyydetty ergonomiakoulutusta ja ajatus opasvideoista syntyi ergonomiakorttikoulutuksessa. Työn tekijöiden tavoitteena oli laajentaa omaa ergonomiaosaamistaan.
Työ koostuu kolmesta osiosta; hoitajille laaditusta kyselystä, opasvideoista ja työpajan pitämisestä. Kyselyn perusteella pyrimme selvittämään työpaikoilla ilmeneviä potilassiirtoihin liittyviä ongelmia ja haasteita. Lisäksi kysely ohjasi tietoperustan laatimista. Kyselyn vastauksia hyödynnettiin myös opasvideoita suunnitellessa, jotta videoista saadaan kohderyhmälle sopivia. Työpaja pidettiin kotihoidon työntekijöille, joten suunnittelussa ja totutuksessa otettiin huomioon kotihoidon hoitajien vastauksissa esille tulleet haasteet.
Työhön kuuluvan kyselyn tuloksista selvisi, että 80 % vastanneista hoitajista oli tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joista selkä ja niskahartiaseudun vaivat olivat yleisimpiä. Yksi kuormittavimmista siirroista olivat siirtymiset eri tasoilta toiselle. Kyselystä selvisi myös, että hoitajat kokivat saavansa liian vähän koulutusta ergonomisista potilassiirroista. Kyselyyn vastanneet vaikuttivat olevan kiinnostuneita ergonomiasta hoitotyössä.
Jatkotoimenpiteenä olisi hyvä tutkia, onko uusia siirtomenetelmiä ja apuvälineitä otettu käyttöön sekä onko niillä ollut vaikutusta työn fyysiseen kuormittumiseen. Lisäksi olisi hyvä selvittää, onko hoitajien tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja niistä johtuvia sairauspoissaoloja saatu vähennettyä.