Haavoittuvassa asemassa olevien naisten suojeleminen seksuaalisuutta loukkaavalta väkivallalta : integroiva kirjallisuuskatsaus
Kuusisto, Viivi; Räty, Eine-Kirsikka; Uustaival, Kristiina (2016)
Kuusisto, Viivi
Räty, Eine-Kirsikka
Uustaival, Kristiina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060311834
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060311834
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun seksuaali- ja lisääntymisterveyden (SeLi) hanketta, jonka tavoitteena on implementoida työelämään uusimman seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelman suosituksia ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyohjelman linjauksia. Opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä keinoja haavoittuvassa asemassa olevien naisten suojelemiseksi seksuaalisuutta loukkaavalta väkivallalta, sekä kuvata tahoja ja tekijöitä, jotka osallistuvat tähän suojelutyöhön. Tavoitteena on ammattilaisten tietoisuuden lisääminen seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ehkäisystä. Opinnäytetyössä keskitytään haavoittuvassa asemassa olevista naisryhmistä vammaisiin naisiin ja nuoriin naisiin.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Opinnäytetyöhön valikoitui kymmenen julkaisua. Aineisto koostui tutkimus- ja asiantuntija-artikkeleista sekä kirjallisuuskatsauksesta, turvataito-oppaasta ja kehittämisesityksestä. Aineistosta saadut tulokset analysoitiin sisällönanalyysiä soveltaen.
Seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ehkäisyä toteuttavia tahoja ja tekijöitä ovat tutkimustulosten mukaan yksilö, vanhemmat, kouluyhteisö, terveydenhuoltoalan ammattilaiset, yhteisö ja yhteiskunta sekä media. Keskeisimmät suojelukeinot ovat tulosten perusteella ammattilaisten kouluttaminen, hoitopolkujen ja palvelurakenteiden parantaminen, seksuaali- ja turvataitokasvatus, normeihin ja asenteisiin- sekä politiikkaan ja lainsäädäntöön vaikuttaminen, toimintaohjelmien kehittäminen ja mediakampanjat. Tulokset osoittavat, että seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ehkäisyssä yksilöön tulee vaikuttaa eri toimijoiden ja yhteiskunnan rakenteiden välityksellä. Sosiokulttuurisella ja ympäristöön sopivalla seksuaalikasvatuksella pyritään tavoittamaan niin mahdollinen väkivallan uhri kuin tekijäkin.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalan lisäksi moniammatillisesti esimerkiksi sosiaalialalla ja opetustyössä. Tutkimuksia seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ehkäisykeinoista ja niiden vaikuttavuudesta on vähän. Tästä syystä aihepiirin tutkimista on syytä jatkaa. Tulosten perusteella osasta seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan suojelukeinoista puuttuu konkretia. Tuloksiin pohjautuen vaikuttaa siltä, että tulevaisuudessa olisi syytä kehittää ja yhdenvertaistaa uhrien ja tekijöiden hoitopolkuja ja -käytänteitä, sekä kehittää ja tutkia käytännön suojelukeinoja ja niiden vaikuttavuutta.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Opinnäytetyöhön valikoitui kymmenen julkaisua. Aineisto koostui tutkimus- ja asiantuntija-artikkeleista sekä kirjallisuuskatsauksesta, turvataito-oppaasta ja kehittämisesityksestä. Aineistosta saadut tulokset analysoitiin sisällönanalyysiä soveltaen.
Seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ehkäisyä toteuttavia tahoja ja tekijöitä ovat tutkimustulosten mukaan yksilö, vanhemmat, kouluyhteisö, terveydenhuoltoalan ammattilaiset, yhteisö ja yhteiskunta sekä media. Keskeisimmät suojelukeinot ovat tulosten perusteella ammattilaisten kouluttaminen, hoitopolkujen ja palvelurakenteiden parantaminen, seksuaali- ja turvataitokasvatus, normeihin ja asenteisiin- sekä politiikkaan ja lainsäädäntöön vaikuttaminen, toimintaohjelmien kehittäminen ja mediakampanjat. Tulokset osoittavat, että seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ehkäisyssä yksilöön tulee vaikuttaa eri toimijoiden ja yhteiskunnan rakenteiden välityksellä. Sosiokulttuurisella ja ympäristöön sopivalla seksuaalikasvatuksella pyritään tavoittamaan niin mahdollinen väkivallan uhri kuin tekijäkin.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalan lisäksi moniammatillisesti esimerkiksi sosiaalialalla ja opetustyössä. Tutkimuksia seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ehkäisykeinoista ja niiden vaikuttavuudesta on vähän. Tästä syystä aihepiirin tutkimista on syytä jatkaa. Tulosten perusteella osasta seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan suojelukeinoista puuttuu konkretia. Tuloksiin pohjautuen vaikuttaa siltä, että tulevaisuudessa olisi syytä kehittää ja yhdenvertaistaa uhrien ja tekijöiden hoitopolkuja ja -käytänteitä, sekä kehittää ja tutkia käytännön suojelukeinoja ja niiden vaikuttavuutta.