"Meillä on yks tärkee projekti" : lievästi kehitysvammaisen nuoren minäkuvan vahvistaminen valokuvatyöskentelyn avulla
Koivu, Leena (2016)
Koivu, Leena
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060211630
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060211630
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten valokuvatyöskentely vahvistaa lievästi kehitysvammaisen nuoren minäkuvaa. Tarkoituksena oli myös arvioida valokuvatyöskentelystä saatujen kokemuksien perusteella menetelmän toimivuutta lievästi kehitysvammaisten nuorten kanssa tehtävässä työssä. Toiminnallinen tutkimus toteutettiin eräässä koulussa valokuvatyöskentelyprojektina, johon sovellettiin Miina Savolaisen kehittämää Voimauttavan valokuvan menetelmää. Kokoontumiskertoja oli kuusi, ja niihin osallistui seitsemän lievästi kehitysvammaista nuorta. Tutkimusaineisto koostui valokuvatyöskentelystä kirjatuista havainnoista ja nuorille tehdyistä alku- ja loppuhaastatteluista.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että oleelliseksi minäkuvaa vahvistavaksi seikaksi nousivat vuorovaikutussuhteet. Korjaavat katseet ja nähdyksi tuleminen, peilaussuhteet nuorten ja aikuisten välillä sekä ymmärretyksi ja kuulluksi tuleminen nousivat myös analyysin tuloksista esiin. Huomion, kiinnostuksen ja palautteen saaminen ja antaminen ryhmäläisten kesken oli nuorille tärkeää. Myös kuvausympäristöstä tulleen kiinnostuksen ja hyväksynnän myötä nuoret kokivat olevansa tärkeitä ja arvokkaita. Nuoret saivat valokuvatyöskentelyn aikana paljon osaamisen ja onnistumisen kokemuksia, ja tämä vaikutti myönteisesti käsitykseen omista kyvyistä.
Lievästi kehitysvammaiset nuoret osallistuivat työskentelyyn aktiivisesti ja innostuneesti. Ryhmässä työskentely tarjosi turvallisen ja hyvän ympäristön sosiaalisten taitojen harjoittamiseen. Nuoret kokivat tulleensa hyväksytyiksi omassa kouluympäristössään, muiden koululaisten ja aikuisten silmissä omana itsenään kehitysvammaisuudestaan huolimatta. Valokuvatyöskentelystä saatujen kokemusten perusteella voidaan todeta, että se on tarkoituksenmukainen menetelmä lievästi kehitysvammaisten nuorten kanssa toimittaessa.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että oleelliseksi minäkuvaa vahvistavaksi seikaksi nousivat vuorovaikutussuhteet. Korjaavat katseet ja nähdyksi tuleminen, peilaussuhteet nuorten ja aikuisten välillä sekä ymmärretyksi ja kuulluksi tuleminen nousivat myös analyysin tuloksista esiin. Huomion, kiinnostuksen ja palautteen saaminen ja antaminen ryhmäläisten kesken oli nuorille tärkeää. Myös kuvausympäristöstä tulleen kiinnostuksen ja hyväksynnän myötä nuoret kokivat olevansa tärkeitä ja arvokkaita. Nuoret saivat valokuvatyöskentelyn aikana paljon osaamisen ja onnistumisen kokemuksia, ja tämä vaikutti myönteisesti käsitykseen omista kyvyistä.
Lievästi kehitysvammaiset nuoret osallistuivat työskentelyyn aktiivisesti ja innostuneesti. Ryhmässä työskentely tarjosi turvallisen ja hyvän ympäristön sosiaalisten taitojen harjoittamiseen. Nuoret kokivat tulleensa hyväksytyiksi omassa kouluympäristössään, muiden koululaisten ja aikuisten silmissä omana itsenään kehitysvammaisuudestaan huolimatta. Valokuvatyöskentelystä saatujen kokemusten perusteella voidaan todeta, että se on tarkoituksenmukainen menetelmä lievästi kehitysvammaisten nuorten kanssa toimittaessa.