Kipulääkkeiden käyttö kouluikäisillä lapsilla: kirjallisuuskatsaus
Heikkilä, Jenna; Vanhala, Kerttu (2016)
Heikkilä, Jenna
Vanhala, Kerttu
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052610003
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052610003
Tiivistelmä
Kivunhoidon perustana voidaan pitää lääkehoitoa, joka on nykypäivänä hyvinkin kehittynyttä. Kipulääke tulee valita oireenmukaisesti ja sen tulee olla vaikutukseltaan tehokas ja kipua lievittävä. Lapsen lääkkeellisen kivunhoidon toteuttamisessa on tärkeää arvioida ja mitata kipua asianmukaisesti. Vaikka lapsen kipua voi olla vaikea arvioida, tulee sitä hoitaa tehokkaasti ja oikeanlaisia lääkemuotoja ja -annoksia käyttäen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus kouluikäisen lapsen lääkkeellisestä kivunhoidosta ja sen erityispiirteistä. Tarkoituksena oli kartoittaa suomalaisia sekä englanninkielisiä tutkimuksia, artikkeleita ja kirjallisuutta aiheesta. Tavoitteena oli koota ajankohtaista tutkimustietoa sisältävä tiivis tietopaketti, jota terveydenhuollossa työskentelevät voisivat hyödyntää. Tavoitteena oli myös lisätä heidän tietoisuuttaan lasten lääkkeellisestä kivunhoidosta ja sen toteutumisesta terveydenhuollossa. Aineisto tähän kirjallisuuskatsaukseen kerättiin yhdestä suomalaisesta (Medic), sekä kolmesta kansainvälisestä (Proquest, PubMed ja Cinahl) tietokannasta. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kuusi artikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2006–2015. Tutkimukset oli toteutettu maissa, joissa on samankaltainen terveydenhuoltojärjestelmä kuin Suomessa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella yleisimpiä lasten kivunhoidossa käytettäviä lääkkeitä ovat ibuprofeeni, parasetamoli sekä parasetamoli-kodeiini-yhdistelmävalmiste. Pohjois-Amerikassa tehdyissä tutkimuksissa nousivat esille parasetamoli-kodeiini-yhdistelmävalmisteen ja ibuprofeenin yleinen käyttö, kun taas Suomessa parasetamoli ja ibuprofeeni olivat yleisimmin käytettyjä eikä parasetamoli-kodeiini-yhdistelmävalmistetta mainittu. Valituista kuudesta artikkelista viisi oli tehty muualla kuin Suomessa, ja niissä havaittiin puutteita lapselle annettavassa kipulääkityksen määrässä, sekä viivästystä loukkaantumishetkestä kivunhoidon aloittamiseen. Voisikin olla perusteltua tutkia, löytyykö Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä samankaltaisia puutoksia.