Mielekkäät jalat : mielenterveyskuntoutujien jalkaterveys ja jalkojen omahoidon tukeminen Niemikotisäätiön Hoitokoti Eirassa
Rapeli, Mari; Liuksiala, Viivi (2008)
Rapeli, Mari
Liuksiala, Viivi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200811123944
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200811123944
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on mielenterveyskuntoutujien jalkaterveys sekä miten mielenterveyskuntoutujien jalkaterveyttä voidaan tukea mielenterveyskuntoutujien tuetussa asumisyksikössä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Niemikotisäätiön Hoitokoti Eiran kanssa Helsingissä.
Tiedon keruu toteutettiin Metropolia ammattikorkeakoulun edeltäjän Helsingin ammattikorkeakoulun Stadian KuntoStadian jalkaterapiatiloissa ajanjaksolla marraskuu 2007 huhtikuu 2008. Tutkimukseen osallistui 12 hoitokodin asukasta, joilla oli diagnosoitu skitsofrenia. Tutkimusstrategia oli kvantitatiiviskvalitatiivinen tapaustutkimus, ja tiedonhankintamenetelminä olivat alaraajojen kliininen tutkimus, henkilökunnan avoin strukturoimaton haastattelu sekä iho- ja kynsimuutoksia havainnoiva valokuvaus. Suurimmalla osalla mielenterveyskuntoutujista iho oli laadultaan ja väriltään normaali, mutta jalkaterät olivat hyvin likaiset. Kantapäiden, päkiän ja varpaiden kovettumia oli yhdeksällä. Suurimmalla osalla varvasvälit olivat hautuneet rikki. Yli puolella oli kynsimuutoksia; kynsien paksuuntuminen, sisäänkasvanut kynsi sekä kynsisieniepäily. Kengät olivat pääosin huonokuntoiset. Useimmat asukkaista tarvitsevat hoitohenkilökunnan ohjausta ja tukea päivittäisissä toimissaan ja jalkojen omahoidon toteuttamisessa. Tutkimuksen tekijöiden mukaan jalkojen omahoidon toteuttaminen ja jalkaterveyden tukeminen oli hoitokodissa puutteellisia. Usein syy oli asukkaiden jalkavaivojen vaikeahoitoisuus sekä jalkojenhoidon mieltäminen kuulumattomaksi osaksi hoitohenkilökunnan työnkuvaa. Lisäksi asukkaita oli vaikea saada motivoitumaan jalkojen omahoitoon.
Tulosten mukaan mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat jalkojenhoito- ja jalkaterapiapalveluja. Jalkaterveyttä heikentävien vaivojen varhainen havaitseminen ja hoitaminen tukisivat heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan ja itsenäistä toimintakykyään. Hoitohenkilökunnan osallistuminen
jalkaterveyden tukemiseen tapahtuisi parhaiten ohjaamalla ja konkreettisesti auttamalla asukasta pesutilanteissa, jalkaterien kuivauksessa, rasvauksessa ja kynsien lyhentämisessä.
Tutkimuksesta saadut tulokset ovat suuntaa-antavia mielenterveyskuntoutujien jalkaterveyden tilasta. Mielenterveyskuntoutujien jalkavaivojen ennaltaehkäiseminen, hoitaminen ja omahoidon tukeminen ovat monipuolinen haaste jalkaterapeuteille ja jalkaterapeuttiopiskelijoille kehittää ammattitaitoa myös vähemmistöryhmät huomioiden. Työtä voidaan käyttää tukena perusteellisempien jatkotutkimuksien tekemisessä sekä hoitohenkilökunnalle suunnatussa jalkojen omahoitotietouden opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa.
Tiedon keruu toteutettiin Metropolia ammattikorkeakoulun edeltäjän Helsingin ammattikorkeakoulun Stadian KuntoStadian jalkaterapiatiloissa ajanjaksolla marraskuu 2007 huhtikuu 2008. Tutkimukseen osallistui 12 hoitokodin asukasta, joilla oli diagnosoitu skitsofrenia. Tutkimusstrategia oli kvantitatiiviskvalitatiivinen tapaustutkimus, ja tiedonhankintamenetelminä olivat alaraajojen kliininen tutkimus, henkilökunnan avoin strukturoimaton haastattelu sekä iho- ja kynsimuutoksia havainnoiva valokuvaus. Suurimmalla osalla mielenterveyskuntoutujista iho oli laadultaan ja väriltään normaali, mutta jalkaterät olivat hyvin likaiset. Kantapäiden, päkiän ja varpaiden kovettumia oli yhdeksällä. Suurimmalla osalla varvasvälit olivat hautuneet rikki. Yli puolella oli kynsimuutoksia; kynsien paksuuntuminen, sisäänkasvanut kynsi sekä kynsisieniepäily. Kengät olivat pääosin huonokuntoiset. Useimmat asukkaista tarvitsevat hoitohenkilökunnan ohjausta ja tukea päivittäisissä toimissaan ja jalkojen omahoidon toteuttamisessa. Tutkimuksen tekijöiden mukaan jalkojen omahoidon toteuttaminen ja jalkaterveyden tukeminen oli hoitokodissa puutteellisia. Usein syy oli asukkaiden jalkavaivojen vaikeahoitoisuus sekä jalkojenhoidon mieltäminen kuulumattomaksi osaksi hoitohenkilökunnan työnkuvaa. Lisäksi asukkaita oli vaikea saada motivoitumaan jalkojen omahoitoon.
Tulosten mukaan mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat jalkojenhoito- ja jalkaterapiapalveluja. Jalkaterveyttä heikentävien vaivojen varhainen havaitseminen ja hoitaminen tukisivat heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan ja itsenäistä toimintakykyään. Hoitohenkilökunnan osallistuminen
jalkaterveyden tukemiseen tapahtuisi parhaiten ohjaamalla ja konkreettisesti auttamalla asukasta pesutilanteissa, jalkaterien kuivauksessa, rasvauksessa ja kynsien lyhentämisessä.
Tutkimuksesta saadut tulokset ovat suuntaa-antavia mielenterveyskuntoutujien jalkaterveyden tilasta. Mielenterveyskuntoutujien jalkavaivojen ennaltaehkäiseminen, hoitaminen ja omahoidon tukeminen ovat monipuolinen haaste jalkaterapeuteille ja jalkaterapeuttiopiskelijoille kehittää ammattitaitoa myös vähemmistöryhmät huomioiden. Työtä voidaan käyttää tukena perusteellisempien jatkotutkimuksien tekemisessä sekä hoitohenkilökunnalle suunnatussa jalkojen omahoitotietouden opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa.