Herkkyys voimavaraksi yhdistyksen tuella
Ranne, Mirva; Leskinen, Minna (2016)
Ranne, Mirva
Leskinen, Minna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096775
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096775
Tiivistelmä
Erityisherkkyys on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus, jota on alettu vasta viime vuosikymmeninä tutkia, vaikka ominaisuus on ollut olemassa aina. Erityisherkkiä ihmisiä arvellaan olevan 15 – 20 % väestöstä. Käsitteen nimeäminen on tuonut ilmiön ennen näkemättömällä tavalla julkisuuteen. Samoihin aikoihin, kun aiheesta alettiin julkaista suomenkielistä kirjallisuutta, erityisherkät perustivat HSP – Suomen erityisherkät ry –nimisen yhdistyksen. Yhdistykseen liittyi ensimmäisen puolen vuoden aikana 700 jäsentä, ja sen jäsenet alkoivat jakaa vilkkaasti kokemuksiaan suljetussa Facebook-ryhmässä. Koimme sekä erityisherkkyyden käsitteen että kolmannen sektorin tuen kiehtoviksi ilmiöiksi. Niinpä aiheeksi valikoitui erityisherkän ihmisen voimavaraistuminen yhdistyksen tuella. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten yhdistyksen jäsenet mieltävät oman herkkyytensä ja millaista tukea he saavat siihen.
Erityisherkkyyttä, vertaistukea ja voimaantumista tarkastelevien teorioiden pohjalta toteutettiin laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Laadimme kyselyn, joka julkaistiin verkossa KyselyNetti-sivustolla tammikuussa 2016. Lomake sisälsi viisi monivalinta-kysymystä taustatiedoista sekä yhdeksän avointa tutkimuskysymystä. Aineiston analyysi perustui vastauksiin 25 osallistujalta, joista naisia oli 22 ja miehiä kolme. Osallistujat olivat 26 – 75-vuotiaita. Aineiston sisältö analysoitiin teemoittelemalla, jonka jälkeen teemat kvantifioitiin ja raportoitiin.
Merkittävimmiksi teemoiksi erityisherkkyyden kuvailuissa muodostuivat empaattisuus, kauneudentaju ja luovuus, aistiherkkyys, tarkkanäköisyys sekä kuormittumisalttius. Erityisherkkyyden koettiin näkyvän eniten vuorovaikutustilanteissa ja ihmissuhteissa. Tyypillistä oli, että erityisherkkyys oli ymmärretty vasta hiljattain aikuisiässä, ja ennen sitä kokemus itsestä oli saattanut olla outo ja erilainen verrattuna muihin ihmisiin. Kuormitusalttiutta ja kuormituksesta palautumista kuvattiin runsaasti. Läheisten ymmärrys ja hyväksyntä koettiin tärkeimmäksi tuen muodoksi ja oma puoliso tärkeimmäksi tukijaksi. Yhdistykseltä saatavasta tuesta tärkeimmäksi koettiin vertaistuki.
Jäsenten kokemukset vastasivat teoreettisen tarkastelun kuvauksia. Tulokset osoittivat, että jo pelkkä yhdistyksen olemassaolo on jäsenille tärkeää ja vertaistukitoiminta koetaan hyödylliseksi. Kiinnostavimpina jatkotutkimuksen aiheina pidämme erityisherkkyyden tutkimista miesnäkökulmasta ja sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden erityisherkkyyden tutkimista kuormituksen kannalta. Yhdistykselle tieto jäsenten kokemuksista, mm. vertaistukitoiminnan merkityksestä, on tärkeää toiminnan kehittämisen ja jäsenten voimavaraistamisen kannalta.
Erityisherkkyyttä, vertaistukea ja voimaantumista tarkastelevien teorioiden pohjalta toteutettiin laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Laadimme kyselyn, joka julkaistiin verkossa KyselyNetti-sivustolla tammikuussa 2016. Lomake sisälsi viisi monivalinta-kysymystä taustatiedoista sekä yhdeksän avointa tutkimuskysymystä. Aineiston analyysi perustui vastauksiin 25 osallistujalta, joista naisia oli 22 ja miehiä kolme. Osallistujat olivat 26 – 75-vuotiaita. Aineiston sisältö analysoitiin teemoittelemalla, jonka jälkeen teemat kvantifioitiin ja raportoitiin.
Merkittävimmiksi teemoiksi erityisherkkyyden kuvailuissa muodostuivat empaattisuus, kauneudentaju ja luovuus, aistiherkkyys, tarkkanäköisyys sekä kuormittumisalttius. Erityisherkkyyden koettiin näkyvän eniten vuorovaikutustilanteissa ja ihmissuhteissa. Tyypillistä oli, että erityisherkkyys oli ymmärretty vasta hiljattain aikuisiässä, ja ennen sitä kokemus itsestä oli saattanut olla outo ja erilainen verrattuna muihin ihmisiin. Kuormitusalttiutta ja kuormituksesta palautumista kuvattiin runsaasti. Läheisten ymmärrys ja hyväksyntä koettiin tärkeimmäksi tuen muodoksi ja oma puoliso tärkeimmäksi tukijaksi. Yhdistykseltä saatavasta tuesta tärkeimmäksi koettiin vertaistuki.
Jäsenten kokemukset vastasivat teoreettisen tarkastelun kuvauksia. Tulokset osoittivat, että jo pelkkä yhdistyksen olemassaolo on jäsenille tärkeää ja vertaistukitoiminta koetaan hyödylliseksi. Kiinnostavimpina jatkotutkimuksen aiheina pidämme erityisherkkyyden tutkimista miesnäkökulmasta ja sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden erityisherkkyyden tutkimista kuormituksen kannalta. Yhdistykselle tieto jäsenten kokemuksista, mm. vertaistukitoiminnan merkityksestä, on tärkeää toiminnan kehittämisen ja jäsenten voimavaraistamisen kannalta.