Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus potilaan polikliininen hoitopolku potilaan näkökulmasta : Kuopion yliopistollisen sairaalan Sydänkeskuksen sydäntutkimusosastolla 2242 ja sydäntoimenpideyksikössä 4611
Hiltunen, Sari (2016)
Hiltunen, Sari
Savonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259752
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259752
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella sepelvaltimotautipotilaan näkökulmasta hänen hoitopolkua Kuopion yli-opistollisen sairaalan sydänkeskuksessa sydäntutkimusosastolla ja sydäntoimenpideyksikössä. Opinnäytetyön aineisto perustuu sepelvaltimotautipotilaan hoitoon kirjallisuuden pohjalta ja on teoreettinen. Opinnäytetyössä kuvataan myös sepelvaltimotautia, sairastuvuutta, kuolleisuutta, riskitekijöitä ja hoitoa.
Työ on saanut tilauksen KYS:n sydäntoimenpideyksiköstä meneillään olevan remontin myötä, jonka jälkeen yksikkö saa osittain uudet toimitilat ja aloittaa uusissa tiloissa polikliinisen sepelvaltimoiden varjoainekuvaus toiminnan vuonna 2017. Työn tavoitteena on antaa tietoa potilaalle ja uutta tietoa toiminnan aloittamisen tueksi hoitohenkilökunnalle. Työn toteutumisen mahdollisti oma mielenkiintoni aihetta kohtaan ja päästessäni Savoniaan opiskelemaan sen toteutuminen tuli mahdolliseksi. Työtä aloitin tekemään syksyllä 2014 lokakuussa keräämällä teoriatietoa. Johtopäätökset sepelvaltimotaudista ovat lupaavia, koska taudin esiintymistä on saatu vähentymään ja puhkeamaan myöhemmin. Lisäksi potilaita hoidetaan yhä enemmän huomioiden heidän elämäntilanteensa yksilöllisesti ja sairaala hoidosta on tullut entistä lyhytkestoisempaa, joka kuitenkin asettaa potilaat ja hoitohenkilökunnankin uusien haasteiden eteen. Tutustuessani kansainvälisesti sepelvaltimotautiin sain huomata, että olemme Suomessa samassa tilanteessa kuin muuallakin maailmalla ja hoidon suhteen voimme myös olla edelläkävijöitä esimerkiksi geenihoidosta, jota KYS antaa vaikeasti sairaille sydänpotilaille.
Teen opinnäytetyöhöni liittyen potilaille tarkoitetun potilasohjeen heidän tullessaan sepelvaltimoiden varjoainekuva-ukseen antamaan tietoa toimenpiteestä ja hoitopolusta. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, miten potilaat kokevat polikliinisen varjoainekuvauksen ja ovatko ohjeet olleet riittäviä tai mistä tarvittaisi lisätietoa. Haluan tässä myös kiittää ohjaavaa opettajaani Sinikka Tuomikorpea, työpaikkani sydänkeskuksen ylilääkäri Heikki Miettistä, ylihoitaja Helena Rissasta, osastonhoitajia Saila Koskenrantaa ja Niina Nurmea sekä työkavereitani yhteistyöstä. Erityiskiitokset kuuluvat perheelleni; miehelleni Pekalle, lapsilleni Jennalle, Ennalle, Jonnelle ja Eenalle, jotka mahdollistivat työn tekemisen kotona.
Työ on saanut tilauksen KYS:n sydäntoimenpideyksiköstä meneillään olevan remontin myötä, jonka jälkeen yksikkö saa osittain uudet toimitilat ja aloittaa uusissa tiloissa polikliinisen sepelvaltimoiden varjoainekuvaus toiminnan vuonna 2017. Työn tavoitteena on antaa tietoa potilaalle ja uutta tietoa toiminnan aloittamisen tueksi hoitohenkilökunnalle. Työn toteutumisen mahdollisti oma mielenkiintoni aihetta kohtaan ja päästessäni Savoniaan opiskelemaan sen toteutuminen tuli mahdolliseksi. Työtä aloitin tekemään syksyllä 2014 lokakuussa keräämällä teoriatietoa. Johtopäätökset sepelvaltimotaudista ovat lupaavia, koska taudin esiintymistä on saatu vähentymään ja puhkeamaan myöhemmin. Lisäksi potilaita hoidetaan yhä enemmän huomioiden heidän elämäntilanteensa yksilöllisesti ja sairaala hoidosta on tullut entistä lyhytkestoisempaa, joka kuitenkin asettaa potilaat ja hoitohenkilökunnankin uusien haasteiden eteen. Tutustuessani kansainvälisesti sepelvaltimotautiin sain huomata, että olemme Suomessa samassa tilanteessa kuin muuallakin maailmalla ja hoidon suhteen voimme myös olla edelläkävijöitä esimerkiksi geenihoidosta, jota KYS antaa vaikeasti sairaille sydänpotilaille.
Teen opinnäytetyöhöni liittyen potilaille tarkoitetun potilasohjeen heidän tullessaan sepelvaltimoiden varjoainekuva-ukseen antamaan tietoa toimenpiteestä ja hoitopolusta. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, miten potilaat kokevat polikliinisen varjoainekuvauksen ja ovatko ohjeet olleet riittäviä tai mistä tarvittaisi lisätietoa. Haluan tässä myös kiittää ohjaavaa opettajaani Sinikka Tuomikorpea, työpaikkani sydänkeskuksen ylilääkäri Heikki Miettistä, ylihoitaja Helena Rissasta, osastonhoitajia Saila Koskenrantaa ja Niina Nurmea sekä työkavereitani yhteistyöstä. Erityiskiitokset kuuluvat perheelleni; miehelleni Pekalle, lapsilleni Jennalle, Ennalle, Jonnelle ja Eenalle, jotka mahdollistivat työn tekemisen kotona.