Päiväkirurgisten potilaiden kotona selviytyminen ja yhteydenotot

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää millaista päiväkirurgisen potilaan kotona selviytyminen oli toimenpiteen jälkeen ja millaisia selviytymiskeinoja he olivat käyttäneet. Lisäksi kartoitettiin kohderyhmän yhteydenottoja terveydenhuollon eri yksiköihin. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää päiväkirurgisen potilaan ohjausta ja kirjallisia ohjeita. Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyötä varten laadittu kyselylomake sisälsi strukturoituja ja sekamuotoisia kysymyksiä sekä väittämiä. Niitä jaettiin Päijät-Hämeen keskussairaalan päiväkirurgian yksikön 200 aikuispotilaalle, jotka olivat olleet toimenpiteessä 18.4. - 10.5.2006 välisenä aikana. He vastasivat kyselyyn kaksi viikkoa toimenpiteen jälkeen. Kyselyyn vastasi 106 päiväkirurgisessa toimenpiteessä ollutta potilasta. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS 13.0 for Windows -ohjelmalla. Analyysissä käytettiin menetelmänä ristiintaulukointia ja tutkimusaineisto esitettiin frekvensseinä. Tuloksien mukaan kyselyyn vastanneet olivat käyttäneet monipuolisesti eri keinoja helpottamaan vointiaan. Vointia oli helpotettu eniten kipulääkkeiden ja lepäämisen avulla. Muita yleisesti käytettyjä keinoja olivat liikunta, asentohoito ja kuntoutusohjeiden toteuttaminen. Kyselyyn vastanneilla yleisimmät fyysiset oireet olivat kipu ja turvotus toimenpidealueella. Vaikeuksia ilmeni eniten liikkumisessa ja avuntarpeita heillä oli yleisimmin kodin ulkopuolisessa asioinnissa. Yleisimmät yhteydenottojen syyt olivat lisäohjauksen tarve ja toimenpiteen jälkeen ilmenneet komplikaatiot. Yhteydenotot painottuivat terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon. Tuloksien perusteella voidaan päätellä, että vastaajien selviytyminen kotona oli turvallista, koska he osasivat helpottaa vointia käyttämällä tarkoituksen mukaisia keinoja. Omien selviytymiskeinojen jäädessä riittämättömiksi he saivat hoitoalan ammattilaisten apua ottamalla yhteyttä terveydenhuollon eri yksiköihin.

The purpose of this study was to find out how ambulatory surgical patients coped at home after the operation and what were the means used to cope at home. In addition, the contacts that were made by the target group to health care units were surveyed. The aim of the study was to produce information which could be used to improve patient counseling and written instructions. This study was implemented by using quantitative methods. The questionnaire that was made for this bachelor's thesis consisted of both structured and open questions and statements. The questionnaires were distributed to adult ambulatory surgical patients (N=200), who had been operated on between April 18th and May 10th 2006. The patients answered the questionnaire after two weeks had passed since the operation. The quantitative material was statistically analyzed using SPSS 13.0 for Windows program. In the statistic analysis the main method was cross-tabulation. The analyzed material was presented as frequencies. The means used by the respondents to alleviate their conditions were diverse. Analgesics and rest were the means used most by the respondents, but other frequently used means were exercising, correcting the position and following rehabilitation instructions. Most frequently reported physical symptoms among the respondents were both pain and edema in the operated area. Especially moving was difficult and support was needed for daily activities outside of home. The most frequent reasons to contact health care units were postoperative complications or the need for additional instructions. Usually the respondents contacted health centers and occupational health service. From the results of the analysis we can conclude that it was safe for the respondents to stay at home, because they knew how to alleviate the pain by using proper methods. When their own knowledge was insufficient they got help from professionals by contacting health care units.