Monokromaattisen maalaustaiteen krakelyyrivauriot : Robin Lindqvist: The Birth and Death of Snakes (Ode to the Lesbian)
Suoniemi, Jenni (2016)
Suoniemi, Jenni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137679
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137679
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aihe on monokromaattisen eli yksivärisen maalaustaiteen krakelyyrivauriot. Tutkimukseni käytännön työnä toteutin Robin Lindqvistin teoksen The Birth and Death of Snakes (Ode to the Lesbian) vaurioiden konservoinnin. Suurikokoinen monokromaattinen maalaus koostuu lukuisista maalikerroksista, jotka ovat pienin siveltimenvedoin maalattu kankaalle öljyvärin ja Liquinin (alkydihartsipohjainen kuivatinaine) sekoituksella. Iskujen johdosta teoksen alaoikealle ovat muodostuneet spiraalikrakelyyrit ja naarmu. Vaurioiden vuoksi teos ei heijasta monokromaattista luonnettaan, eikä siksi ole esityskelpoinen. Työni tavoitteena oli tutkia monokromaattisten maalausten konservoinnin haasteita, suunnitella kyseisen teoksen konservointi ja toteuttaa se.
Maalauksen pinta on erityisen herkkä, ja siihen aiheutuu kiiltoeroja helposti. Konservointi toteutettiin kohdistaen toimenpiteet täsmällisesti krakelyyrin uraan mikroskooppia apuna käyttäen. Krakelyyrien konsolidointi ei ole peruttavissa, joten liiman uudelleenaktivoinnista muodostui tärkeä osa toimenpiteitä. Sampiliiman, liuotinhöyryn ja lämmön avulla krakelyyrien seinämien nousseet harjanteet liimaantuivat takaisin yhteen ja alueen kerrosrakenteen jännitteet rentoutuivat. Minialipainepöytä mahdollisti teospinnan palauttavan asemoinnin ja vakautti krakelyyrialueen terveen maalipinnan tasolle.
Koska teoksen pinta oli krakelyyrejä lukuun ottamatta ehjä, vaurioiden tuenta toteutettiin paikallisesti taustapuolelta hammasraudoissa käytetyin teräslangoin. Teräslankatukiverkosto imitoi kankaan liikettä antaen lisätukea vaurioiden kääntöpuolelta. Tukiverkoston kiinnitys testattiin kirurgin ommelaineella ja akryylidispersioliimalla. Ommelkiinnitys aiheutti maalipintaan mikrohalkeamia ja deformaatioita. Akryylidispersioliimakiinnitys ei vaikuttanut kuvapuolen pintaan, joten teräslangat kiinnitettiin sen avulla kääntöpuolelta.
Krakelyyrien konservointikäsittely oli erittäin onnistunut. Vain pieniä kiiltoeroja on sivuvalossa nähtävissä, mutta muuten pintavauriot ovat huomaamattomia. Liimaustehon ja tukimenetelmän toimivuus on todettavissa tulevaisuudessa empiirisesti analysoiden. Mikäli tukiverkoston oletettu hyöty toteutuu käytännössä, se saattaa vastata monokromaattisen pinnan vaurioiden tuennan haasteeseen. Teoksen visuaalinen eheys on palautettu, ja toimenpiteiden peruttavuus sekä liiman uudelleen aktivoinnin mahdollisuus toteuttavat konservoinnin eettisiä sääntöjä.
Maalauksen pinta on erityisen herkkä, ja siihen aiheutuu kiiltoeroja helposti. Konservointi toteutettiin kohdistaen toimenpiteet täsmällisesti krakelyyrin uraan mikroskooppia apuna käyttäen. Krakelyyrien konsolidointi ei ole peruttavissa, joten liiman uudelleenaktivoinnista muodostui tärkeä osa toimenpiteitä. Sampiliiman, liuotinhöyryn ja lämmön avulla krakelyyrien seinämien nousseet harjanteet liimaantuivat takaisin yhteen ja alueen kerrosrakenteen jännitteet rentoutuivat. Minialipainepöytä mahdollisti teospinnan palauttavan asemoinnin ja vakautti krakelyyrialueen terveen maalipinnan tasolle.
Koska teoksen pinta oli krakelyyrejä lukuun ottamatta ehjä, vaurioiden tuenta toteutettiin paikallisesti taustapuolelta hammasraudoissa käytetyin teräslangoin. Teräslankatukiverkosto imitoi kankaan liikettä antaen lisätukea vaurioiden kääntöpuolelta. Tukiverkoston kiinnitys testattiin kirurgin ommelaineella ja akryylidispersioliimalla. Ommelkiinnitys aiheutti maalipintaan mikrohalkeamia ja deformaatioita. Akryylidispersioliimakiinnitys ei vaikuttanut kuvapuolen pintaan, joten teräslangat kiinnitettiin sen avulla kääntöpuolelta.
Krakelyyrien konservointikäsittely oli erittäin onnistunut. Vain pieniä kiiltoeroja on sivuvalossa nähtävissä, mutta muuten pintavauriot ovat huomaamattomia. Liimaustehon ja tukimenetelmän toimivuus on todettavissa tulevaisuudessa empiirisesti analysoiden. Mikäli tukiverkoston oletettu hyöty toteutuu käytännössä, se saattaa vastata monokromaattisen pinnan vaurioiden tuennan haasteeseen. Teoksen visuaalinen eheys on palautettu, ja toimenpiteiden peruttavuus sekä liiman uudelleen aktivoinnin mahdollisuus toteuttavat konservoinnin eettisiä sääntöjä.