Aktivitetsidentitetens och aktivitetskompetensens utveckling hos tidigare bostadslösa personer : En kvalitativ studie
Korpela, Anna; Piivek, Stina-Sofia (2016)
Korpela, Anna
Piivek, Stina-Sofia
Yrkeshögskolan Arcada
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096682
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096682
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on osa Vantaan kaupungin Vaikuttavat Tavat projektia (VATA). Aihe asunnottomuus valittiin, koska se on ajankohtainen aihe yhteiskunnassamme. Toimin-taterapeuttisia tutkimuksia aiheesta on vähän, mikä myös oli motivoiva tekijä tämän aiheen valintaan. Asunnottomuus Suomessa on vähentynyt viime vuosien aikoina, mutta Vantaalla nuorten asunnottomuus on lisääntynyt. Syy vähentymiseen muualla Suomessa on mm. PAAVO II-projekti, joka on tarjonnut asuntoja asunnottomille. Myös monet or-ganisaatiot tarjoavat määräaikaisia asuntoja asunnottomille. Asunnottomuusongelma on kuitenkin jatkunut, sillä asunnottomuus on niin laaja ilmiö joka kattaa monia eri vaikeuksia. Asuntojen tarjonta ei välttämättä vastaa asunnottoman henkilön tarpeita, koska mm. väliaikaisissa asunnoissa arki ohjautuu ulkopuolisista tekijöistä. Vaikuttamattomuus omaan arkeen häiritsee toiminnallista identiteettiä ja – kompetenssia, jos henkilö ei pysty elämään arvojensa, kiinnostuskohteidensa sekä tavoitteidensa mukaan. Tämän työn tarkoitus on tutkia miten entisten asunnottomien henkilöiden toiminnallinen identiteetti ja kompetenssi ovat kehittyneet saatuaan asunnon ja miten ympäristö on vaikuttanut tähän kehitykseen. Työ on empiirinen laadullinen tutkimus jonka tutkimusmenetelmänä on ollut puolistrukturoitu haastattelu. Haastateltavat ovat entisiä aikuisia asunnottomia, jotka ovat saaneet pysyvän asunnon Vantaalta. Työn teoreettisenä viitekehyksenä on käytetty The Model of Human Occupation - mallia. Tulokset osoittavat, että suhteet, oma asunto, uu-det toimintatavat sekä kokemusten vaikutus yksilöön ovat johtaneet toiminnallisen iden-titeetin ja – kompetenssin kehitykseen. Tuloksissa ilmenee selvästi pysyvän asunnon merkitys: mahdollisuus pysyvään asuntoon mahdollistaa toiminnallisen identiteetin ja –kompetenssin kehitykseen.