”Kyllä me aina kotona on pärjätty” : Lapsen kommunikointimahdollisuuden merkitys perheiden kokemana
Ahola, Heidi (2008)
Ahola, Heidi
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2008
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200811073891
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200811073891
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kuvaus:
Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Kemin tulkkikeskuksen kanssa. Opinnäytteellä halusimme kartoittaa sitä, miten paljon perheissä mietitään kommunikointihäiriöiden kanssa elävien lasten aikuistumista ja itsenäistymistä. Halusimme tietoa myös siitä, onko onnistuttu yhdistämään tuki osaksi sujuvaa arkea, sekä siitä, miten hyvin puhevammaisten tulkkipalvelusta tiedetään ja sitä osataan hakea.
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely:
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on ekokulttuurinen teoria, ja sen pohjalta käsittelen kommunikoinnin merkitystä sekä sen kuntoutusta. Keskeiseksi nousee perheen merkitys lapsensa kommunikoinnin kehityksen kuntoutuksessa, sekä erilaiset kommunikoinnin apuvälineet.
Metodologinen esittely:
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka pohjana ovat teemahaastattelut perheille. Tutkimukseni pohjautuu viiden perheen haastatteluun, ja niistä saatujen vastausten analysointiin. Saatujen tulosten kautta voidaan kehittää tiedottamista ja parantaa palvelun tarjontaa. Se palvelee myös vammaisalaa muuten, herättelemällä ammattilaisia huomaamaan, miten paljon työtä perheet edelleen tekevät saadakseen heille lain mukaan kuuluvat palvelut.
Keskeiset tutkimustulokset:
Perheiden haasteet kommunikoinnin häiriöistä kärsivien lasten kuntoutuksessa ovat suuria – joskus liiankin – ja lapsen itsenäistymisen tukemiseen ei ole resursseja perheen sisällä. Perheille oli tärkeää, että lapsi voi ilmaista itseään ja saa itsensä ryhmässä kuulluksi, mutta perheen esimerkki puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien käytöstä joka yhteydessä jää resurssien puutteessa usein pois kotoa. Perheiden mahdollisuudet saada tietoa palveluista, ja erityisesti oikeudesta tulkkipalveluun olivat rajalliset.
Johtopäätökset:
Tiedottaminen perheiden oikeuksista erilaisiin palveluihin on unohtunut. Sosiaalitoimen ja muiden palveluita tarjoavien tulisi lyödä viisaat päänsä yhteen ja tehdä selkeä opas siitä, mitä kaikkia palveluita puhevammaisen lapsen perheellä on mahdollista saada. Perheille pitäisi saada selkäytimeen se tieto, että perheen esimerkki puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien käytössä on monesti tärkeämpää kuin koulussa tai tarhassa saatu esimerkki. Perheet tarvitsevat apua nuorten aikuistumisen ja itsenäistymisen tukemiseen.
Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Kemin tulkkikeskuksen kanssa. Opinnäytteellä halusimme kartoittaa sitä, miten paljon perheissä mietitään kommunikointihäiriöiden kanssa elävien lasten aikuistumista ja itsenäistymistä. Halusimme tietoa myös siitä, onko onnistuttu yhdistämään tuki osaksi sujuvaa arkea, sekä siitä, miten hyvin puhevammaisten tulkkipalvelusta tiedetään ja sitä osataan hakea.
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely:
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on ekokulttuurinen teoria, ja sen pohjalta käsittelen kommunikoinnin merkitystä sekä sen kuntoutusta. Keskeiseksi nousee perheen merkitys lapsensa kommunikoinnin kehityksen kuntoutuksessa, sekä erilaiset kommunikoinnin apuvälineet.
Metodologinen esittely:
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka pohjana ovat teemahaastattelut perheille. Tutkimukseni pohjautuu viiden perheen haastatteluun, ja niistä saatujen vastausten analysointiin. Saatujen tulosten kautta voidaan kehittää tiedottamista ja parantaa palvelun tarjontaa. Se palvelee myös vammaisalaa muuten, herättelemällä ammattilaisia huomaamaan, miten paljon työtä perheet edelleen tekevät saadakseen heille lain mukaan kuuluvat palvelut.
Keskeiset tutkimustulokset:
Perheiden haasteet kommunikoinnin häiriöistä kärsivien lasten kuntoutuksessa ovat suuria – joskus liiankin – ja lapsen itsenäistymisen tukemiseen ei ole resursseja perheen sisällä. Perheille oli tärkeää, että lapsi voi ilmaista itseään ja saa itsensä ryhmässä kuulluksi, mutta perheen esimerkki puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien käytöstä joka yhteydessä jää resurssien puutteessa usein pois kotoa. Perheiden mahdollisuudet saada tietoa palveluista, ja erityisesti oikeudesta tulkkipalveluun olivat rajalliset.
Johtopäätökset:
Tiedottaminen perheiden oikeuksista erilaisiin palveluihin on unohtunut. Sosiaalitoimen ja muiden palveluita tarjoavien tulisi lyödä viisaat päänsä yhteen ja tehdä selkeä opas siitä, mitä kaikkia palveluita puhevammaisen lapsen perheellä on mahdollista saada. Perheille pitäisi saada selkäytimeen se tieto, että perheen esimerkki puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien käytössä on monesti tärkeämpää kuin koulussa tai tarhassa saatu esimerkki. Perheet tarvitsevat apua nuorten aikuistumisen ja itsenäistymisen tukemiseen.