"TÄÄ ON IHAN KAMALAA, MUA JÄNNITTÄÄ, MÄ VARMAAN KUOLEN!" : Eli teatteritaiteen potentiaali peruskoulun oppiaineena

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsitteli opinnäytetyön tekijän kokemusta teatteritaiteesta peruskoulun oppiaineena. Opinnäytetyössä on suunniteltu ja toteutettu kaksi kevätlukukauden kestävää teatterikerhoa, toinen Halkokarin ja toinen Ykspihlajan alakoululla. Opinnäytetyö avasi näiden teatterikerhojen prosesseja sekä taiteellisesta näkökulmasta että ryhmätoiminnan näkökulmasta. Näiden teatterikerhojen sisältöjä verrattiin teatteritaiteeseen mahdollisena oppiaineena koulussa. Opinnäytetyö pohti myös teatterin mahdollista potentiaalia alakoulujen opetussuunnitelmassa.

Tutkimus oli muodoltaan fenomenologinen tapaustutkimus eli tutkittiin kokemusta rajaten tutkimus kyseisiin kahteen alakouluun ja niiden oppilaisiin. Aineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla oppilaita.

Tutkimuksen perusteella voitiin havaita teatteritaiteen opetuksella olevan paljon hyötyjä kasvattajana sekä sosiaalisen oppimisen saralla että tunneälyn kehittäjänä. Teatterin työmuodot kehittivät lasten luovuutta ja kriittistä ajattelua samalla opettaen esiintymistaitoja. Tämä opinnäytetyö pohti millainen oppiaine teatteritaide olisi, jos se saisi itsenäisen oppiaineen aseman peruskoulussa.

This thesis dealt with the researchers' own experiences of theatre as a subject in comprehensive school. Two theatre clubs were designed and conducted in the Halkokari and Ykspihlaja schools, which continued through the spring semester. The thesis discusses the processes of these clubs from two points of view: artistic and group functions. The content of these clubs were compared to theatre as a possible subject in schools. The thesis also reflected the possible potential of theatre in comprehensive school's curriculum.

This study was in the form of phenomenological case study thus it examined experiences limiting the study in these two comprehensive schools and the students in question. The results data was collected by observing and interviewing the pupils.

This study indicated that teaching theatre had considerable benefits as an educator both in social learning and improving emotional intelligence. Theatre methods were training children’s creativity and critical thinking as well as their performing skills. This thesis speculated what a theatre as a subject would obtain if it were given the status of a subject in comprehensive school.