Toimintakyvyn arviointi ja kuvaaminen käyttäen ICF-luokitusta : Tapaustutkimus hartiarenkaan ongelmasta
Mälkiä, Emma (2016)
Mälkiä, Emma
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601291740
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601291740
Tiivistelmä
ICF on kansainvälinen luokitus suoritus- ja toimintakyvyn määrittelyyn. Tämä tutkimus vastaa tarpeeseen ICF-luokituksen käytön tutkimisesta erilaisissa ongelmissa ja toimintaympäristöissä. Olkapääkivut ja hartiarenkaan ongelmat ovat yleisiä ja tuki- ja liikuntaelinongelmat aiheuttavat vuosittain mittavat kustannukset sairasvakuutusjärjestelmälle.
Tutkimuksen tavoitteena on käyttää teoreettista ICF-luokitusta suoritus- ja toimintakyvyn arviointiin ja kuvaamiseen käytännössä, tässä tapauksessa hartiarenkaan ongelman yhteydessä. Tutkimustulokset tuovat esille uusia tutkimuskysymyksiä ja -haasteita. Tutkimusta voidaan hyödyntää opiskelu- ja opetustarkoituksissa sekä kliinisessä työssä. ICF-luokitusta on käytetty jäsentämään tietoperustaa ja tutkimustulokset on esitetty käyttäen ICF-viitekehystä ja ICF-työkaluja.
Tapaustutkimuksen kohteena on yksi henkilö ja hänen suoritus- ja toimintakykynsä suhteutettuna kontekstuaalisiin tekijöihin. Tutkimus keskittyy koko hartiarenkaan alueen toimintaan. Tutkimusmenetelminä on käytetty fysioterapeuttisia menetelmiä: haastattelua, itsearviointimittareita, VAS-kipujanaa, visuaalista havainnointia, liikeratojen mittausta, manuaalista lihasvoimamittausta, spesifejä testejä, ultraäänitutkimusta ja EMG-mittausta.
Toimintakyvyn arviointi ja kuvaaminen tulisi olla lähtöisin asiakkaan omista tavoitteista ja tarpeista, ei lääketieteellisestä diagnoosista. ICF-luokituksen käyttö toimintakyvyn arviointiin ja kuvaamiseen mahdollistaa toimintakyvyn eri osa-alueiden huomioon ottamisen asiakaslähtöisesti ja toimintakyvyn kuvaamisen yksilöllisesti. Näin on mahdollista määritellä tavoitteet, toteutettava interventio ja intervention työnjako. ICF:ää voidaan käyttää tausta-ajatuksena, työvälineenä, arvioinnin ja kuvaamisen apuvälineenä sekä kirjaamisessa.
ICF-luokituksen kehitystyötä täytyy vielä jatkaa. ICF:n käyttäminen viitekehyksenä toimii hyvin, mutta ICF-kuvauskohteiden tarkenteiden käyttäminen kirjaamista, tilastointia ja toimintakykyprofiilin luomista varten ei ole tarkkaa. Tarkenteille tulisi luoda todellinen ja mittauksiin perustuva asteikko sekä toimintakyvyn rajoitteille että myönteisille osatekijöille. ICF-kuvauskohteita täytyy tarkentaa ja luoda motorista kontrollia kuvaavia kuvauskohteita. ICF:n käyttöä sähköisissä tietojärjestelmissä täytyy kehittää kansallisesti.
Tutkimuksen tavoitteena on käyttää teoreettista ICF-luokitusta suoritus- ja toimintakyvyn arviointiin ja kuvaamiseen käytännössä, tässä tapauksessa hartiarenkaan ongelman yhteydessä. Tutkimustulokset tuovat esille uusia tutkimuskysymyksiä ja -haasteita. Tutkimusta voidaan hyödyntää opiskelu- ja opetustarkoituksissa sekä kliinisessä työssä. ICF-luokitusta on käytetty jäsentämään tietoperustaa ja tutkimustulokset on esitetty käyttäen ICF-viitekehystä ja ICF-työkaluja.
Tapaustutkimuksen kohteena on yksi henkilö ja hänen suoritus- ja toimintakykynsä suhteutettuna kontekstuaalisiin tekijöihin. Tutkimus keskittyy koko hartiarenkaan alueen toimintaan. Tutkimusmenetelminä on käytetty fysioterapeuttisia menetelmiä: haastattelua, itsearviointimittareita, VAS-kipujanaa, visuaalista havainnointia, liikeratojen mittausta, manuaalista lihasvoimamittausta, spesifejä testejä, ultraäänitutkimusta ja EMG-mittausta.
Toimintakyvyn arviointi ja kuvaaminen tulisi olla lähtöisin asiakkaan omista tavoitteista ja tarpeista, ei lääketieteellisestä diagnoosista. ICF-luokituksen käyttö toimintakyvyn arviointiin ja kuvaamiseen mahdollistaa toimintakyvyn eri osa-alueiden huomioon ottamisen asiakaslähtöisesti ja toimintakyvyn kuvaamisen yksilöllisesti. Näin on mahdollista määritellä tavoitteet, toteutettava interventio ja intervention työnjako. ICF:ää voidaan käyttää tausta-ajatuksena, työvälineenä, arvioinnin ja kuvaamisen apuvälineenä sekä kirjaamisessa.
ICF-luokituksen kehitystyötä täytyy vielä jatkaa. ICF:n käyttäminen viitekehyksenä toimii hyvin, mutta ICF-kuvauskohteiden tarkenteiden käyttäminen kirjaamista, tilastointia ja toimintakykyprofiilin luomista varten ei ole tarkkaa. Tarkenteille tulisi luoda todellinen ja mittauksiin perustuva asteikko sekä toimintakyvyn rajoitteille että myönteisille osatekijöille. ICF-kuvauskohteita täytyy tarkentaa ja luoda motorista kontrollia kuvaavia kuvauskohteita. ICF:n käyttöä sähköisissä tietojärjestelmissä täytyy kehittää kansallisesti.