Muusikko ja sielunhoitaja : Kirkkomuusikon ammatti-identiteetti ja sen kehittyminen opiskelun aikana
Alasaarela, Laura (2015)
Alasaarela, Laura
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601141318
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601141318
Tiivistelmä
Kirkkomusiikin opiskelu on ollut kohdallani haasteita ja kipuilujakin sisältänyt kasvuprosessi. Sen myötä kiinnostuin ammatti-identiteetin kehittymisestä, erityisesti minua koskettavien kanttoreiden kohdalla. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, miten ammatti-identiteetti kehittyy jo opiskeluaikana, miten oman ammatillisen identiteetin muodostumista voisi tukea ja millaisia haasteita siihen liit-tyy.
Kanttorin työ on muusikon ammatti, mutta siihen liittyy hyvin keskeisesti myös Suomen evanke-lis-luterilaisen kirkon hengellisen työn ammateille yhteinen hengellinen ulottuvuus ja sitä kautta vuorovaikutuksen sekä läsnä olemisen taidot. Opinnäytetyössäni käsittelen näitä kanttorin am-matti-identiteetin eri osa-alueita ja niiden kehittymistä kirkkomusiikkiopintojen aikana. Sitä kautta haluan työssäni selvittää, miten kirkkomusiikkiopiskelijat suuntautuvat tulevaisuuden ammattiinsa ja millaisena sen ymmärtävät, sekä missä ammatillisen osaamisensa osa-alueissa he erityisesti kokevat tarvitsevansa tukea.
Opinnäytetyöni teoriaosuus pohjautuu Kirkkohallituksen julkaisemaan Kirkon hengellisen työn ammattien ydinosaaminen 2010 -dokumenttiin, jota peilaan internetissä julkaistuun lomakehaas-tattelututkimukseeni. Peilaan haastattelujen kautta saamiani kirkkomusiikkiopiskelijoiden ja vasta valmistuneiden kanttorien vastauksia omasta ammatti-identiteetistään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määrittämiin hengellisen työn ammattien ydinosaamiskuvauksiin ja pohdin koh-taavatko nämä. Olisiko kirkkomusiikin koulutuksessa mahdollisesti kehitettävää suhteessa val-mistuvien kanttoreiden pedagogisiin- ja vuorovaikutustaitoihin?
Tutkimukseni perusteella kirkkomusiikkiopiskelijat ovat hyvin sitoutuneita kirkkoon, tulevaan työnantajaansa ja tiedostavat hyvin seurakuntatyön erityisluonteesta juontavat tulevan ammattin-sa vaatimukset. Suurin osa opiskelijoista myös tekee kanttorin sijaisuuksia ja näin ollen pohtii työssä eteen tulevia kysymyksiä jo opiskeluaikanaan. Tutkimustuloksista nousee selvästi esiin tarve työn hengellisen ulottuvuuden käsittelemiselle ja konkreettisten neuvojen kaipuu haastaviin työtilanteisiin, kuten surevan ihmisen kohtaamiseen.
Kanttorin työ on muusikon ammatti, mutta siihen liittyy hyvin keskeisesti myös Suomen evanke-lis-luterilaisen kirkon hengellisen työn ammateille yhteinen hengellinen ulottuvuus ja sitä kautta vuorovaikutuksen sekä läsnä olemisen taidot. Opinnäytetyössäni käsittelen näitä kanttorin am-matti-identiteetin eri osa-alueita ja niiden kehittymistä kirkkomusiikkiopintojen aikana. Sitä kautta haluan työssäni selvittää, miten kirkkomusiikkiopiskelijat suuntautuvat tulevaisuuden ammattiinsa ja millaisena sen ymmärtävät, sekä missä ammatillisen osaamisensa osa-alueissa he erityisesti kokevat tarvitsevansa tukea.
Opinnäytetyöni teoriaosuus pohjautuu Kirkkohallituksen julkaisemaan Kirkon hengellisen työn ammattien ydinosaaminen 2010 -dokumenttiin, jota peilaan internetissä julkaistuun lomakehaas-tattelututkimukseeni. Peilaan haastattelujen kautta saamiani kirkkomusiikkiopiskelijoiden ja vasta valmistuneiden kanttorien vastauksia omasta ammatti-identiteetistään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määrittämiin hengellisen työn ammattien ydinosaamiskuvauksiin ja pohdin koh-taavatko nämä. Olisiko kirkkomusiikin koulutuksessa mahdollisesti kehitettävää suhteessa val-mistuvien kanttoreiden pedagogisiin- ja vuorovaikutustaitoihin?
Tutkimukseni perusteella kirkkomusiikkiopiskelijat ovat hyvin sitoutuneita kirkkoon, tulevaan työnantajaansa ja tiedostavat hyvin seurakuntatyön erityisluonteesta juontavat tulevan ammattin-sa vaatimukset. Suurin osa opiskelijoista myös tekee kanttorin sijaisuuksia ja näin ollen pohtii työssä eteen tulevia kysymyksiä jo opiskeluaikanaan. Tutkimustuloksista nousee selvästi esiin tarve työn hengellisen ulottuvuuden käsittelemiselle ja konkreettisten neuvojen kaipuu haastaviin työtilanteisiin, kuten surevan ihmisen kohtaamiseen.