Suomalainen maaseututaajama muutospaineessa

Abstract

Suomalainen maaseututaajama 2010-luvulla – tutkimuksen tavoitteena on ollut kuvata ja analysoida eri puolilta maata valittujen maaseututaajamaympäristöjen muutosta verrattuna 1980-luvun alussa julkaistun Suomalainen maaseututaajama -tutkimuksen havaintoihin. Tutkimuskohteiksi valittiin eri puolilta Suomea seitsemän erilaista maaseututaajamaa, jotka edustivat mahdollisimman erilaisia lähtökohtia, alueellista ja maisemallista sijaintia sekä yhteiskunnallistaloudellisia reunaehtoja. Valinnassa pyrittiin siihen, että kohteet sijoittuvat kaupunkien läheiselle maaseudulle, ydinmaaseudulle tai haja-asutustyyppiselle maaseudulle. Kohteet olivat Perniö,Hauho, Sysmä, Multia, Kangasniemi, Kälviä ja Kaustinen. Raportissa kuvataan kohteita muutoksia havainnollistavan aineiston avulla. Raporttiin sisältyy asiantuntija-artikkeleita maaseututaajamien muutoksista,tutkimusmetodiikasta ja taajamien tulevaisuudesta sekä eri toimijoiden asiantuntijanäkökulmista maaseututaajamien asemaan ja muutokseen.

Taajamien tarkastelussa nousi esiin yhdistäviä muutoksia. Lähes kaikissa maaseututaajamissa väestö ikääntyy ja nuoremmat ikäluokat pienenevät. Palvelujen osuus elinkeinorakenteesta on noin puolet työpaikoista. Alkutuotannon osuus on maaseutukunnissa vielä lähes 20 prosentin luokkaa, mutta on selvästi vähenemässä. Kolme tutkituista maaseututaajamista sijaitsee kuntaliitoskunnissa, mikä näkyy paikallisten palvelujen vähenemisenä. Toisaalta paikallinen identiteetti ja kansalaisaktiivisuus voi nousta voimakkaammaksi juuri kuntaliitosten seurauksena.

Taajamarakenteeseen ja taajamakuvaan merkittävästi vaikuttava ilmiö on keskusta-alueiden keskipisteen siirtyminen ja ”vaeltaminen” sekä palveluiden hajaantuminen esimerkiksi vanhan keskusraitin ja uusien market-tyyppisten kaupallisten palveluiden sijoittumisen myötä. Tieympäristön muutokset ovat myös hajauttaneet taajamarakennetta. Kauppojen lähelle sijoittuu laajoja pysäköintialueita, ja liikkuminen tapahtuu myös taajama-alueella yksityisautoilun avulla. Kulttuuriympäristö näkyy maaseututaajamissa katkelmallisena keskustojen rakennuskannassa, julkisissa rakennuksissa ja kulttuurimaisemassa. Laajemmat yhtenäisenä säilyneet miljööt ovat harvinaisia. Vesistöt ovat usein lähellä maaseututaajamaa erityisesti Järvi-Suomen alueella, mutta niiden näkyvyys on paikoitellen vähäinen runsaan kasvillisuuden takia. Loma-asutus ja monipaikka-asuminen ovat useille kunnille merkittävä tekijä mm. palveluiden kannattavuuden näkökulmasta.

Yhteenvetona tutkittujen maaseututaajamien tilanteesta todetaan, että ne ovat pysyvän keskeneräisyyden tilassa. Maaseututaajamien tulevaisuus näyttäytyy haasteiden mutta toisaalta mahdollisuuksien valossa. Maaseutualueille ominaista resurssiviisautta voidaan elvyttää ja hyödyntää uusilla tavoilla esimerkiksi lähiruuan, uusituvan energian ja biotalouden muodossa. Entistä voimakkaampaa kansalaisaktiivisuutta, osallistumista ja proaktiivista toimintaa tarvitaan elinvoimaisuuden turvaamiseksi maaseututaajamissa. Uudenlaiset palvelukonseptit, mm. sähköisten palveluiden tuomat mahdollisuudet ja paremmin toimivat sähköiset verkot helpottavat palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Maaseututaajamien kehittämisen ja suunnittelun työvälineitä ja vaatimuksia on myös syytä arvioida uudestaan erityisesti niukkenevien resurssien valossa.

Hanke on toteutettu Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoituksella ja hankkeen toimijat olivat koordinaattorina toiminut Lahden ammattikorkeakoulu, Aalto yliopisto ja Oulun yliopisto.