Sidos 2015 : Kurkistuksia Kymenlaakson ammattikorkeakoulun terveysalan ja työelämän kumppanuuksiin
Editoija
Päivi Mäenpää, Anneli Airola
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-306-140-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-306-140-8
Tiivistelmä
Työelämän ja korkeakoulutuksen kumppanuutta pidetään keskeisenä keinona koulutuksen, työelämän ja yhteiskunnan kehittämisessä. Pätevän henkilöstön riittävyys, koulutuksen liiallinen eriytyminen ammatillisista käytännöistä sekä organisaatioiden kustannusten kasvu ja vaatimukset toiminnan tehostamisesta ovat muun muassa ongelmia, joiden ratkaisemiseksi kumppanuutta tarvitaan. Koulutuksessa korostuu entistä enemmän osaamisen kehittäminen autenttisissa työympäristöissä. Työelämän osaamistarpeiden ja täydennyskoulutuksen sisällön, laadun ja määrän yhteiset ennakointikäytännöt ovat myös puutteellisia. Lisäksi jatkuvan muutoksen aiheuttama paine vaatii korkeakouluilta ja työelämältä yhteistä osaamisen kehittämistä. Organisaatiot tarvitsevat kumppanuutta ongelmissa, joihin tarvitaan uudenlaisia, rajat ylittäviä innovatiivisia ratkaisuja.
Terveydenhuolto elää tällä hetkellä erittäin suurien taloudellisten, rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten aikaa. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa pyritään ennakoimaan, että alalle koulutettavien osaaminen ja koulutettavien määrä vastaavat työelämän tarpeita. Opetussuunnitelmia on tarkennettu sisällöllisesti vastaamaan sairaanhoitajan ammattipätevyysdirektiivin vähimmäisvaatimuksia sekä tulevaisuuden osaamistarpeita. Opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä on monipuolistettu.
Väestön ikääntyminen, eläköityminen ja sekä terveyspalvelujen kysynnän kasvu merkitsevät kilpailua pienenevistä koulutettavien ikäluokista ja osaavasta työvoimasta. Uhkaavaa työvoimapulaa on pyritty ratkaisemaan lisäämällä aloituspaikkojen määrää. Terveysalan vetovoimaisuus on hyvä. Vuosina kaikkien hakijoiden 2013–2015 keskimääräinen määrä on ollut sairaanhoitajakoulutuksessa 47,2 hakijaa/aloituspaikka ja ensihoitajakoulutuksessa 44,7 hakijaa/aloituspaikka. Koulutuksen lisäksi työelämä ja ammattijärjestöt ovat avainasemassa, jotta alan vetovoimaisuus säilyy.
Tämä julkaisu on syntynyt yhteistyössä sairaanhoitaja- ja ensihoitajakoulutusten työelämäkumppaneiden kanssa. Artikkeleissa kuvataan koulutuksen ja työelämäyhteistyön eri muotoja, työelämän kehitystä ja sen merkityksestä koulutukseen ja sen tuottamaan ammatilliseen osaamiseen. Kiitämme kaikkia tämän julkaisun kirjoittajia ja toivomme ajatuksia herättäviä lukuhetkiä kaikille lukijoille.
Terveydenhuolto elää tällä hetkellä erittäin suurien taloudellisten, rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten aikaa. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa pyritään ennakoimaan, että alalle koulutettavien osaaminen ja koulutettavien määrä vastaavat työelämän tarpeita. Opetussuunnitelmia on tarkennettu sisällöllisesti vastaamaan sairaanhoitajan ammattipätevyysdirektiivin vähimmäisvaatimuksia sekä tulevaisuuden osaamistarpeita. Opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä on monipuolistettu.
Väestön ikääntyminen, eläköityminen ja sekä terveyspalvelujen kysynnän kasvu merkitsevät kilpailua pienenevistä koulutettavien ikäluokista ja osaavasta työvoimasta. Uhkaavaa työvoimapulaa on pyritty ratkaisemaan lisäämällä aloituspaikkojen määrää. Terveysalan vetovoimaisuus on hyvä. Vuosina kaikkien hakijoiden 2013–2015 keskimääräinen määrä on ollut sairaanhoitajakoulutuksessa 47,2 hakijaa/aloituspaikka ja ensihoitajakoulutuksessa 44,7 hakijaa/aloituspaikka. Koulutuksen lisäksi työelämä ja ammattijärjestöt ovat avainasemassa, jotta alan vetovoimaisuus säilyy.
Tämä julkaisu on syntynyt yhteistyössä sairaanhoitaja- ja ensihoitajakoulutusten työelämäkumppaneiden kanssa. Artikkeleissa kuvataan koulutuksen ja työelämäyhteistyön eri muotoja, työelämän kehitystä ja sen merkityksestä koulutukseen ja sen tuottamaan ammatilliseen osaamiseen. Kiitämme kaikkia tämän julkaisun kirjoittajia ja toivomme ajatuksia herättäviä lukuhetkiä kaikille lukijoille.