Kainuunharmaksen jalostusopas
Silén, Anna (2015)
Silén, Anna
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120920008
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120920008
Tiivistelmä
Kainuunharmas ”löydettiin” 1980-luvulla, kun eläinlääkäri Pertti Hankonen kiinnostui Kainuun alueella esiintyvistä, pienikokoisista, harmaista lampaista. Ne tunnistettiin geneettisesti erilliseksi roduksi suomenlampaasta myöhemmin samalla vuosikymmenellä. Tällä hetkellä tuotosseurannassa kainuunharmasuuhia on vajaa 750 kappaletta, mutta määrä on varovaisessa kasvussa. Jalostuksellisesti rotu on haastava hyvin rajatun geneettisen materiaalin vuoksi, mutta tästäkin ongelmasta ollaan pääsemässä yli kurinalaisen linjajalostuksen turvin.
Opinnäytetyötä varten kerättiin kainuunharmaslampureiden yhteystietoja, jotta lampureiden välistä yhteistyötä voisi kehittää paremmin ja pässikauppa helpottuisi. Lisäksi tehtiin useita tilakäyntejä, joissa kuvattiin tiloilla käytössä olevia jalostuspässejä jalostusoppaan pässikortteja varten. Tietoa rodusta kerättiin sekä kirjallisista lähteistä että tilojen nettisivuilta ja haastattelemalla lampureita.
Kainuunharmaksen jalostusoppaasta piti tulla opas niin aloittelevalle lampurille, jolla ei ole vielä kuin aivan perustiedot lampaanpidosta, kuin monta vuotta jalostustyötä tehneelle lampurille, joka haluaa verkostoitua ja tarkentaa omaa lammastalouttaan. Sen piti antaa ohjenuoraa myös neuvojille ja opiskelijoille sekä muista asiasta kiinnostuneille. Jalostusoppaasta tehtiin kaksiosainen, joista ensimmäinen on suunnattu lähinnä aloitteleville lampureille. Toinen osa on tarkoitettu pitkän linjan jalostajille, jotka haluavat keskittyä eläinaineksen parantamiseen ja rodunjalostukseen. Toisen osan lopussa on myös pässikortit, joissa kainuunharmaksen pässilinjat esitellään yksitellen esimerkkipässiä käyttäen.
Jalostusoppaassa puutteelliseksi jäi tällä kertaa vielä yhteystietoluettelo, sillä yrityksistä huolimatta kaikkia kainuunharmaslampureita ei saatu kiinni, eikä osan olemassaolosta edes tullut tietoa opinnäytetyön tekijälle. Lisäksi tilojen tautistatuksista ei saatu vielä tarkkaa luetteloa. On pidettävä mielessä, että yhteystiedot ja tautistatukset vaihtelevat jatkuvasti, joten lampureiden on oltava valveutuneita ja tästä asiasta tietoisia, kun puhutaan esimerkiksi jalostuspässikaupasta.
Opinnäytetyötä varten kerättiin kainuunharmaslampureiden yhteystietoja, jotta lampureiden välistä yhteistyötä voisi kehittää paremmin ja pässikauppa helpottuisi. Lisäksi tehtiin useita tilakäyntejä, joissa kuvattiin tiloilla käytössä olevia jalostuspässejä jalostusoppaan pässikortteja varten. Tietoa rodusta kerättiin sekä kirjallisista lähteistä että tilojen nettisivuilta ja haastattelemalla lampureita.
Kainuunharmaksen jalostusoppaasta piti tulla opas niin aloittelevalle lampurille, jolla ei ole vielä kuin aivan perustiedot lampaanpidosta, kuin monta vuotta jalostustyötä tehneelle lampurille, joka haluaa verkostoitua ja tarkentaa omaa lammastalouttaan. Sen piti antaa ohjenuoraa myös neuvojille ja opiskelijoille sekä muista asiasta kiinnostuneille. Jalostusoppaasta tehtiin kaksiosainen, joista ensimmäinen on suunnattu lähinnä aloitteleville lampureille. Toinen osa on tarkoitettu pitkän linjan jalostajille, jotka haluavat keskittyä eläinaineksen parantamiseen ja rodunjalostukseen. Toisen osan lopussa on myös pässikortit, joissa kainuunharmaksen pässilinjat esitellään yksitellen esimerkkipässiä käyttäen.
Jalostusoppaassa puutteelliseksi jäi tällä kertaa vielä yhteystietoluettelo, sillä yrityksistä huolimatta kaikkia kainuunharmaslampureita ei saatu kiinni, eikä osan olemassaolosta edes tullut tietoa opinnäytetyön tekijälle. Lisäksi tilojen tautistatuksista ei saatu vielä tarkkaa luetteloa. On pidettävä mielessä, että yhteystiedot ja tautistatukset vaihtelevat jatkuvasti, joten lampureiden on oltava valveutuneita ja tästä asiasta tietoisia, kun puhutaan esimerkiksi jalostuspässikaupasta.