Keski-Suomen sovittelutoimiston ja Jyväskylän poliisilaitoksen yhteistyön kehittämishanke
Rintala, Päivi (2015)
Rintala, Päivi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517713
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517713
Tiivistelmä
Kehittämishankkeen tarkoituksena oli kehittää Keski-Suomen sovittelutoimiston ja Jyväskylän poliisilaitoksen välistä yhteistyöstä sekä luoda yhteistyökäytännön malli toimivien käytäntöjen ja kehittämisideoiden pohjalta. Keski-Suomen sovittelutoimiston ja Jyväskylän poliisilaitoksen kehittämishanke käynnistettiin, jotta saataisiin selville keskinäisen yhteistyön onnistumisia sekä kehittämiskohteita. Kehittämishankkeen tarve konkretisoitui, kun poliisin tekemien sovittelualoitemäärien huomattiin kääntyneen jatkuvaan laskuun. Kehittämishankkeen avulla pyrittiin löytämään keinoja myös muiden Keski-Suomen poliisilaitosten aktivoimiseen. Sovittelupalvelu on vapaaehtoinen, maksuton ja puolueeton tapa ratkaista osapuolten välillä riita- tai rikosasioita. Noin 80 % sovittelutoimistoille tulevista aloitteista tulee poliisilta.
Kehittämishanke toteutettiin kehittävän työntutkimuksen mallia soveltaen. Tietoa kerättiin työkonferenssimenetelmän avulla sekä hankepäiväkirjan muodossa. Hankepäiväkirjaan kerättiin etnografista tarkastelua käyttäen havaintoja arjen työstä poliisilaitoksella. Työkonferenssimenetelmän avulla kerättiin tietoa toimijoiden näkemyksistä ja vietiin kehittämishanketta prosessimaisesti vaiheittain eteenpäin. Toimijoina kehittämishankkeessa olivat Jyväskylän poliisilaitoksen perustutkinnan henkilökunta sekä Keski-Suomen sovittelutoimiston henkilökunta. Kehittämishankkeen työntekijä vietti yhteensä seitsemän päivää poliisilaitoksella, tarkastellen toimintaa ja yhteistyön kehittämisen mahdollisuuksia sekä tehden omaa perustyötään.
Kehittämishankkeen työntekijä osallistui perustutkintaryhmien aamupalavereihin, joissa hän suoritti työkonferenssimenetelmän avulla kartoitusta yhteistyön kehittämistarpeista. Ensimmäisessä vaiheessa ohjaaja kävi ryhmien kanssa läpi yhteistyön nykytilaa. Seuraavassa vaiheessa keskityttiin yhteistyön historiaan ja viimeisessä vaiheessa mietittiin yhteistyön tulevaisuutta. Saman prosessin ohjaaja kävi läpi myös sovittelutoimiston henkilökunnan kanssa. Keskustelut nauhoitettiin ja litteroitiin kehittämishankkeen aineistoksi. Ensimmäinen ja toinen vaihe analysoitiin ja sen pohjalta rakennettiin kolmannen työkonferenssin materiaali. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällön analysointi menetelmää sekä luokittelua ja erittelyä.
Aineistojen analyysin kautta saatiin esiin yhteistyön kehittämisen paikat. Yhteistyön osa-alueiksi aineistosta nousivat yhteydenpito, yhteistoiminta, vierailut ja tapaamiset sekä aloitteen tekeminen. Jokaisen osa-alueen kohdalla nousi esiin selkeitä yhteistyön kehittämisen tarpeita sekä myös keinoja niiden kehittämiseksi. Sovittelun ohjaajan työpisteen siirtäminen poliisilaitokselle nähtiin toimivimmaksi yhteistyön kehittämisen keinoksi. Aineisto toi esiin myös paljon muita yhteistyön kehittämisen keinoja ja näiden pohjalta luotiin uusi yhteistyön toimintamalli.
Kehittämishanke toteutettiin kehittävän työntutkimuksen mallia soveltaen. Tietoa kerättiin työkonferenssimenetelmän avulla sekä hankepäiväkirjan muodossa. Hankepäiväkirjaan kerättiin etnografista tarkastelua käyttäen havaintoja arjen työstä poliisilaitoksella. Työkonferenssimenetelmän avulla kerättiin tietoa toimijoiden näkemyksistä ja vietiin kehittämishanketta prosessimaisesti vaiheittain eteenpäin. Toimijoina kehittämishankkeessa olivat Jyväskylän poliisilaitoksen perustutkinnan henkilökunta sekä Keski-Suomen sovittelutoimiston henkilökunta. Kehittämishankkeen työntekijä vietti yhteensä seitsemän päivää poliisilaitoksella, tarkastellen toimintaa ja yhteistyön kehittämisen mahdollisuuksia sekä tehden omaa perustyötään.
Kehittämishankkeen työntekijä osallistui perustutkintaryhmien aamupalavereihin, joissa hän suoritti työkonferenssimenetelmän avulla kartoitusta yhteistyön kehittämistarpeista. Ensimmäisessä vaiheessa ohjaaja kävi ryhmien kanssa läpi yhteistyön nykytilaa. Seuraavassa vaiheessa keskityttiin yhteistyön historiaan ja viimeisessä vaiheessa mietittiin yhteistyön tulevaisuutta. Saman prosessin ohjaaja kävi läpi myös sovittelutoimiston henkilökunnan kanssa. Keskustelut nauhoitettiin ja litteroitiin kehittämishankkeen aineistoksi. Ensimmäinen ja toinen vaihe analysoitiin ja sen pohjalta rakennettiin kolmannen työkonferenssin materiaali. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällön analysointi menetelmää sekä luokittelua ja erittelyä.
Aineistojen analyysin kautta saatiin esiin yhteistyön kehittämisen paikat. Yhteistyön osa-alueiksi aineistosta nousivat yhteydenpito, yhteistoiminta, vierailut ja tapaamiset sekä aloitteen tekeminen. Jokaisen osa-alueen kohdalla nousi esiin selkeitä yhteistyön kehittämisen tarpeita sekä myös keinoja niiden kehittämiseksi. Sovittelun ohjaajan työpisteen siirtäminen poliisilaitokselle nähtiin toimivimmaksi yhteistyön kehittämisen keinoksi. Aineisto toi esiin myös paljon muita yhteistyön kehittämisen keinoja ja näiden pohjalta luotiin uusi yhteistyön toimintamalli.