Perinnebiotoopit ja laidunnus Pohjois-Savossa
Hämäläinen, Saara (2024)
Hämäläinen, Saara
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024050810079
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024050810079
Tiivistelmä
Perinnebiotoopit ovat olleet osana perinteistä maatalouden harjoittamista vuosisatoja, mutta nimitys perinnebiotooppi voi olla edelleen monille vieras. Näistä alueista tunnetuimpia ovat erityyppiset niityt ja puustoiset luonnonlaidunmaat ja perinnebiotooppi alueista arvokkaimpia ovat sellaiset laidun ja metsäalat, joilla on laidunnettu jopa vuosisatoja. Näille alueille muodostui omaa luokkaansa olevia eliöyhteisöjä, joita ei tavata enää kuin kymmenellä prosentilla alkuperäisestä alasta. Näillä aloilla elää tällä hetkellä noin kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista ja yhä useampi perinnebiotooppikohde on umpeenkasvanut.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää minkälaisia ongelmia ja motivaattoreita perinnebiotooppien hoitoon ja säilyttämiseen liittyy ja minkälaista tukea tilalliset vielä kaipaisivat nykyisten työkalujen lisäksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös selvittää minkälaisena perinnebiotooppien tulevaisuus koetaan ja mitkä ovat asioita, joihin toivottaisiin muutoksia.
Tutkimus toteutettiin hyödyntäen kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Työssä laadittiin Webropol-kysely, jota levitettiin Pohjois-Savon ELY-keskuksen sosiaalisen median ja organisaation nettisivujen kautta, Savonia-ammattikorkeakoulun sähköpostinketjulla sekä toimeksiantajan yhteyksien kautta. Työn kolme muuta osaa toteutettiin haastatteluina, joista yksi oli ELY-keskuksen asiantuntijahaastattelu ja kaksi muuta olivat tilahaastatteluja. Kaikki kolme haastattelua käytiin sähköpostikeskustelun välityksellä, jotta vastauksista saatiin tutkimuksen kannalta mahdollisimman laadukkaita ja monipuolisia.
Webropol-kyselytutkimuksen perusteella motivaattoreita perinnebiotooppien hoidolle ja säilyttämiselle oli useita, joista useimmin mainitut olivat luonnon monimuotoisuuden edistäminen, laidunnuksen käytännönläheinen toteutus, tukirahoitus, meijerin vastuullisuuslisä, maisemallisten arvojen edistäminen sekä alueiden hoidon mielekkyys.
Asiantuntijan näkökulmasta perinnebiotooppeihin suhteudutaan yleisesti niin, että niillä tiloilla, joilla perinnebiotooppien hoito on kulkenut perinteisesti laidunaloina, pidetään perinnebiotooppeja avoimena ja siisteinä jatkossakin. Laidunnuksen loputtua, joillakin tiloilla on kuitenkin tullut vastaan tilanne, jossa ympäristö haluttaisiin pitää avoimena ja hoitoa haluttaisiin jatkaa, mutta hoito ilman laiduntajia on monesti mahdotonta tai muutoin ilman sopimusta kallista. Tukirahoitusta kaivataan siis jatkossakin perinnebiotooppien hoidon edistämiseksi.
Tilallisten haastattelut aiheesta olivat vastauksiltaan samankaltaisia siinä mielessä, että molemmat yrittäjät uskoivat perinnebiotooppi alueiden tulevaisuuden riippuvan tukiehdoista sekä tuen määrästä. Jos ehdot tiukkenevat nykyisestä tilanteesta, yrittäjät uskovat alueiden vähentyvän entisestään. Puhumattakaan siitä, että tilat ja erityisesti kotieläintilat vähenevät jo tälläkin hetkellä monista muista syistä. Alallamme ympäristönsuojelu- ja monimuotoisuuskysymykset ovat, ja tulevat olemaan tulevaisuudessa pinnalla yhä suuremmassa mittakaavassa niin keskusteluissa, kuin byrokratiankin kautta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää minkälaisia ongelmia ja motivaattoreita perinnebiotooppien hoitoon ja säilyttämiseen liittyy ja minkälaista tukea tilalliset vielä kaipaisivat nykyisten työkalujen lisäksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös selvittää minkälaisena perinnebiotooppien tulevaisuus koetaan ja mitkä ovat asioita, joihin toivottaisiin muutoksia.
Tutkimus toteutettiin hyödyntäen kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Työssä laadittiin Webropol-kysely, jota levitettiin Pohjois-Savon ELY-keskuksen sosiaalisen median ja organisaation nettisivujen kautta, Savonia-ammattikorkeakoulun sähköpostinketjulla sekä toimeksiantajan yhteyksien kautta. Työn kolme muuta osaa toteutettiin haastatteluina, joista yksi oli ELY-keskuksen asiantuntijahaastattelu ja kaksi muuta olivat tilahaastatteluja. Kaikki kolme haastattelua käytiin sähköpostikeskustelun välityksellä, jotta vastauksista saatiin tutkimuksen kannalta mahdollisimman laadukkaita ja monipuolisia.
Webropol-kyselytutkimuksen perusteella motivaattoreita perinnebiotooppien hoidolle ja säilyttämiselle oli useita, joista useimmin mainitut olivat luonnon monimuotoisuuden edistäminen, laidunnuksen käytännönläheinen toteutus, tukirahoitus, meijerin vastuullisuuslisä, maisemallisten arvojen edistäminen sekä alueiden hoidon mielekkyys.
Asiantuntijan näkökulmasta perinnebiotooppeihin suhteudutaan yleisesti niin, että niillä tiloilla, joilla perinnebiotooppien hoito on kulkenut perinteisesti laidunaloina, pidetään perinnebiotooppeja avoimena ja siisteinä jatkossakin. Laidunnuksen loputtua, joillakin tiloilla on kuitenkin tullut vastaan tilanne, jossa ympäristö haluttaisiin pitää avoimena ja hoitoa haluttaisiin jatkaa, mutta hoito ilman laiduntajia on monesti mahdotonta tai muutoin ilman sopimusta kallista. Tukirahoitusta kaivataan siis jatkossakin perinnebiotooppien hoidon edistämiseksi.
Tilallisten haastattelut aiheesta olivat vastauksiltaan samankaltaisia siinä mielessä, että molemmat yrittäjät uskoivat perinnebiotooppi alueiden tulevaisuuden riippuvan tukiehdoista sekä tuen määrästä. Jos ehdot tiukkenevat nykyisestä tilanteesta, yrittäjät uskovat alueiden vähentyvän entisestään. Puhumattakaan siitä, että tilat ja erityisesti kotieläintilat vähenevät jo tälläkin hetkellä monista muista syistä. Alallamme ympäristönsuojelu- ja monimuotoisuuskysymykset ovat, ja tulevat olemaan tulevaisuudessa pinnalla yhä suuremmassa mittakaavassa niin keskusteluissa, kuin byrokratiankin kautta.