Keski-Pohjanmaan diabeteshoitajien verkostoitusmismallin kehittäminen
Liedes, Päivi (2010)
Liedes, Päivi
2010
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401221625
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401221625
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää uutta verkostoitumismallia Keski-Pohjanmaan diabeteshoitajille.
Tavoitteena verkostoitumisessa oli muutos parempaan toimintatapaan potilaan palveluketjussa. Osaamisen hyödyntäminen ja tiedon jakaminen toimijoiden kesken tuo se säästöjä kunnille erikoissairaanhoitokulujen vähentyessä. Tavoitteena oli myös vertaistuki diabeteshoitajille, sekä KeskiPohjanmaan alueella diabeteshoidon osaamisen tiedostaminen ja tunnistaminen.
Opinnäytetyön toimintaympäristö oli Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, jossa on yksi keskussairaala ja kahdeksan terveyskeskusta. Alueen väestöpohja on 78 000 asukasta ja siinä on kolmetoista jäsenkuntaa. Diabeteshoitajina toimii kokopäiväisesti neljä hoitajaa ja kahdeksan hoitajaa toimii diabeteshoitajina muun työn ohessa. Verkostoitumisen kehittämiseen osallistui myös kaksi diabeteksen hoidon vastuuhoitajaa vuodeosastolta, diabeteksenhoidon välinejakelun hoitaja ja ylihoitaja.
Opinnäytetyön lähestymistapa oli toimintatutkimus. Verkostoituminen prosessina sisältää kokeilu-ja neuvotteluvaiheen, sitoutumisvaiheen, sekä kumppanuusvaiheen. Aineistoa kerättiin yhdellä koulutuspäivältä ja kolmella yhteistapaamisella. Aineistokeruumenetelminä olivat avoimet kysymykset, sekä SWOT-kysely ja analyysi. Aineiston analysointi tehtiin sisällön analyysia mukaillen.
Tulosten mukaan edistävinä tekijöinä nykyisessä verkostoyhteistyössä koettiin hyvä yhteistyö ja tapaamiset. Toisten hoitajien tunteminen, sekä muiden yhteistyökumppaneiden tuntemus helpotti yhteydenpitoa. Yhteistoiminnan onnistuminen edellytti sitoutumista ja positiivisuutta. Ulkoisina tekijöinä, jotka saattavat vaarantaa verkostoitumisen onnistumista on diabeteshoitajien hajautettu työnkuva omassa toimipisteessä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että verkostoituminen vaatii vastuuhenkilöitä, jotka koordinoivat ja tiedottavat hyvin toiminnasta ja yhteisistä asioista. Verkostoituminen vaatii tavoitteita ja yhteisesti sovittuja tapoja. Verkostoitumisen johtamisessa on tärkeätä, että on kykyä luoda ja ylläpitää suhteita, sekä kykyä yhdistää ja omaksua asioita. Vastuuhenkilöillä tulee olla riittävästi myös mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.
Tavoitteena verkostoitumisessa oli muutos parempaan toimintatapaan potilaan palveluketjussa. Osaamisen hyödyntäminen ja tiedon jakaminen toimijoiden kesken tuo se säästöjä kunnille erikoissairaanhoitokulujen vähentyessä. Tavoitteena oli myös vertaistuki diabeteshoitajille, sekä KeskiPohjanmaan alueella diabeteshoidon osaamisen tiedostaminen ja tunnistaminen.
Opinnäytetyön toimintaympäristö oli Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, jossa on yksi keskussairaala ja kahdeksan terveyskeskusta. Alueen väestöpohja on 78 000 asukasta ja siinä on kolmetoista jäsenkuntaa. Diabeteshoitajina toimii kokopäiväisesti neljä hoitajaa ja kahdeksan hoitajaa toimii diabeteshoitajina muun työn ohessa. Verkostoitumisen kehittämiseen osallistui myös kaksi diabeteksen hoidon vastuuhoitajaa vuodeosastolta, diabeteksenhoidon välinejakelun hoitaja ja ylihoitaja.
Opinnäytetyön lähestymistapa oli toimintatutkimus. Verkostoituminen prosessina sisältää kokeilu-ja neuvotteluvaiheen, sitoutumisvaiheen, sekä kumppanuusvaiheen. Aineistoa kerättiin yhdellä koulutuspäivältä ja kolmella yhteistapaamisella. Aineistokeruumenetelminä olivat avoimet kysymykset, sekä SWOT-kysely ja analyysi. Aineiston analysointi tehtiin sisällön analyysia mukaillen.
Tulosten mukaan edistävinä tekijöinä nykyisessä verkostoyhteistyössä koettiin hyvä yhteistyö ja tapaamiset. Toisten hoitajien tunteminen, sekä muiden yhteistyökumppaneiden tuntemus helpotti yhteydenpitoa. Yhteistoiminnan onnistuminen edellytti sitoutumista ja positiivisuutta. Ulkoisina tekijöinä, jotka saattavat vaarantaa verkostoitumisen onnistumista on diabeteshoitajien hajautettu työnkuva omassa toimipisteessä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että verkostoituminen vaatii vastuuhenkilöitä, jotka koordinoivat ja tiedottavat hyvin toiminnasta ja yhteisistä asioista. Verkostoituminen vaatii tavoitteita ja yhteisesti sovittuja tapoja. Verkostoitumisen johtamisessa on tärkeätä, että on kykyä luoda ja ylläpitää suhteita, sekä kykyä yhdistää ja omaksua asioita. Vastuuhenkilöillä tulee olla riittävästi myös mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.