Alatiesynnytyksen fysiologiset edut äidille ja lapselle
Salonen, Meeri (2023)
Salonen, Meeri
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121938494
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121938494
Tiivistelmä
Synnytyksellä tarkoitetaan sikiön, istukan ja kalvojen poistumista kohdun ulkopuoliseen ympäristöön. Nainen voi synnyttää alateitse tai keisarinleikkauksella. Alatiesynnytyksessä vauva syntyy luisen synnytyskanavan ja emättimen kautta maailmaan. Keisarinleikkauksessa vauva autetaan syntymään viillon kautta, joka tehdään vatsapeitteisiin ja kohtuun.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia alatiesynnytyksen fysiologisia etuja äidille ja lapselle. Tavoitteena oli tarjota tietoa kätilöille ja muille ammattilaiselle, jonka avulla he voisivat kehittää omaa ohjaustyötä näillä osa-alueilla. Tavoitteena oli myös, että synnyttäjä saisi ajantasaista tietoa aiheesta sekä laajentaa tutkijan omaa teoreettista osaamista aiheesta.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyöhön valikoitui yhdeksän tutkimusta, joista seitsemän oli kansainvälisiä.
Tuloksista selvisi, että alatiesynnytys vähensi äidin välittömiä ja myöhäisiä komplikaatioita. Äidit kokivat kipua vähemmän alatiesynnytyksen jälkeen. Alatiesynnytyksen todettiin olevan myös turvallisempi tapa synnyttää kuolleisuuden näkökulmasta. Äiti hyötyi alatiesynnytyksestä myös hormonaalisten muutosten ja imetyksen näkökulmista. Tulokset osoittivat myös, että alateitse syntynyt lapsi sopeutui kohdunulkopuoliseen elämään paremmin. Lapsi hyötyi alatiesynnytyksestä myös sairastavuuden näkökulmasta ja vähempi sairastavuus näkyi myös myöhemmässä lapsuudessa. Alateitse syntyneillä lapsilla todettiin oleva vähemmän liikalihavuutta ja suolistomikrobiston koostumuksen häiriöitä.
Johtopäätöksinä voitiin todeta, että kätilöiden ja muiden raskaana olevien perheiden kanssa työskentelevien olisi hyvä tietää alatiesynnytyksen eduista sekä äidin että vauvan näkökulmista. Hoitotyön ammattilaisten tulisi tarjota tietoa ja tukea aiheesta raskaana oleville naisille esimerkiksi synnytyspelkokeskusteluissa. Lapsivuodeajan hoitotyössä tulisi huomioida, että keisarinleikkauksella syntyneet vauvat ja synnyttäneet äidit tarvitsevat erityistä tukea ja hoitoa. Esimerkiksi ihokontaktiin kannustaminen vauvan kanssa ja imetykseen tukeminen olisi erityisen tärkeää keisarinleikkauksen jälkeen. Äidin keisarinleikkauksen jälkeisiä haittoja voitaisiin vähentää käyttämällä aktiivisesti hoitotyön menetelmiä esimerkiksi kivun hoidossa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia alatiesynnytyksen fysiologisia etuja äidille ja lapselle. Tavoitteena oli tarjota tietoa kätilöille ja muille ammattilaiselle, jonka avulla he voisivat kehittää omaa ohjaustyötä näillä osa-alueilla. Tavoitteena oli myös, että synnyttäjä saisi ajantasaista tietoa aiheesta sekä laajentaa tutkijan omaa teoreettista osaamista aiheesta.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyöhön valikoitui yhdeksän tutkimusta, joista seitsemän oli kansainvälisiä.
Tuloksista selvisi, että alatiesynnytys vähensi äidin välittömiä ja myöhäisiä komplikaatioita. Äidit kokivat kipua vähemmän alatiesynnytyksen jälkeen. Alatiesynnytyksen todettiin olevan myös turvallisempi tapa synnyttää kuolleisuuden näkökulmasta. Äiti hyötyi alatiesynnytyksestä myös hormonaalisten muutosten ja imetyksen näkökulmista. Tulokset osoittivat myös, että alateitse syntynyt lapsi sopeutui kohdunulkopuoliseen elämään paremmin. Lapsi hyötyi alatiesynnytyksestä myös sairastavuuden näkökulmasta ja vähempi sairastavuus näkyi myös myöhemmässä lapsuudessa. Alateitse syntyneillä lapsilla todettiin oleva vähemmän liikalihavuutta ja suolistomikrobiston koostumuksen häiriöitä.
Johtopäätöksinä voitiin todeta, että kätilöiden ja muiden raskaana olevien perheiden kanssa työskentelevien olisi hyvä tietää alatiesynnytyksen eduista sekä äidin että vauvan näkökulmista. Hoitotyön ammattilaisten tulisi tarjota tietoa ja tukea aiheesta raskaana oleville naisille esimerkiksi synnytyspelkokeskusteluissa. Lapsivuodeajan hoitotyössä tulisi huomioida, että keisarinleikkauksella syntyneet vauvat ja synnyttäneet äidit tarvitsevat erityistä tukea ja hoitoa. Esimerkiksi ihokontaktiin kannustaminen vauvan kanssa ja imetykseen tukeminen olisi erityisen tärkeää keisarinleikkauksen jälkeen. Äidin keisarinleikkauksen jälkeisiä haittoja voitaisiin vähentää käyttämällä aktiivisesti hoitotyön menetelmiä esimerkiksi kivun hoidossa.