Tupakka- ja nikotiinivieroitusohjauksen kehittäminen oikeuspsykiatrisella kuntoutusosastolla
Korhonen, Paula (2023)
Korhonen, Paula
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121938589
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121938589
Tiivistelmä
Tupakka- ja nikotiiniriippuvuus on sairaus, jonka hoitaminen on vaikeaa ja johtaa suureen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Suomessa tavoite on, että väestöstä korkeintaan viisi prosenttia käyttäisi tupakka- ja nikotiinituotteita päivittäin. Tavoite pohjautuu Maailman terveysjärjestö WHO:n kansantautien ehkäisyn ja hoidon toimintaohjelmaan ja YK:n jäsenmaiden kestävän kehityksen Agenda2030 -tavoiteohjelmaan. Vakavasti psyykkisesti sairaat tupakoivat yleensä enemmän ja intensiivisemmin sekä aloittavat tupakoinnin varhaisemmassa iässä kuin muut. Tupakointiin liittyvien useiden merkittävien haittailmiöiden vuoksi on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan psykiatristen potilaiden tupakkariippuvuuteen. Keskeisessä roolissa potilaan tupakoinnin lopettamisen tukemisessa on hoitohenkilökunnan vieroitusohjausosaaminen, sillä vieroitusohjauksen on todettu olevan tehokasta. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Niuvanniemen sairaalan kanssa, jonka yhdellä kuntoutusosastoista aloitettiin syksyllä 2023 tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden vieroitusohjausosaamisen kehittämisprojekti. Tavoitteena oli kerätä tietoa osaston hoitohenkilökunnan ajankohtaisesta tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden hoidon osaamisesta vieroitusohjauksen kehittämistyön tueksi. Tarkoituksena oli selvittää hoitajien kokemuksia kansallisen hoitosuosituksen mukaisista vieroitusohjauksen malleista, osaamisesta sekä potilasohjauksen toimintaedellytyksistä osastolla. Webropol -kysely toteutettiin loppukesällä 2023 ja siihen vastasi 13 osastolla työskentelevää hoitajaa (vastausprosentti 81 %). Tulokset osoittivat, että hoitosuosituksen mukaisia menetelmiä ja työkaluja käytettiin suppeasti hoitotyössä, kun potilaan tupakka- ja nikotiiniriippuvuutta arvioitiin ja hoidettiin. Yli puolet koki tarvitsevansa lisäkoulutusta tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden vieroitusohjaamiseen. Potilasohjauksen menetelminä käytettiin pääosin suullista ja tukena kirjallista materiaalia, muita menetelmiä ei käytetty. Jatkotutkimusaiheena voisi olla mielenkiintoista selvittää hoitajien kokemuksia hoitotyön osaamisen kehittämiseen osallistamisesta.