Parkinsonin tautia sairastavan henkilön lihasjäykkyyden fysioterapia
Suihkonen, Susanne; Vettenranta, Päivi (2022)
Suihkonen, Susanne
Vettenranta, Päivi
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205097875
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205097875
Tiivistelmä
Lihasjäykkyys (rigidity) on yksi Parkinsonin taudin oireista. Se vaikuttaa sairastavien jokapäiväiseen elämään vaikeuttamalla motorisia toimintoja ja aiheuttamalla kipua.
Opinnäytetyön tarkoitus on löytää tutkittua ja fysioterapeuttien kokemuksellista kliinistä tietoa fysioterapiasta Parkinsonin taudin aiheuttamaan lihasjäykkyyteen. Tavoite on tuoda esille lihasjäykkyys oireena, jotta sen aiheuttamia haittoja voidaan vähentää niin arjessa, kuin fysioterapeutin vastaanotolla.
Opinnäytetyö tehtiin mukaillen integroivaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuden lisäksi yhtenä lähteenä käytettiin työtä varten toteutettua kyselyä suomalaisille fysioterapeuteille, jotka ovat työskennelleet Parkinsonin tautia sairastavien kanssa.
Tutkimuksissa on todettu useita erilaisia tapoja vähentää Parkinsonin taudin lihasjäykkyyttä. Sitä voidaan helpottaa aktiivisilla ja passiivisilla menetelmillä. Nopeatahtinen polkupyöräily (80–90 rpm) vaikuttaisi vähentävän lihasjäykkyyttä niin heti yhden harjoituskerran jälkeen, kuin joitakin viikkoja säännöllisen harjoittelun jälkeen. Pyöräilyn vaikutukset lihasjäykkyyteen näyttäytyvät ylä- ja alaraajoissa. Mahdollisesti myös muunlainen nopeatahtinen liike voi helpottaa jäykkyyttä. Eri-laiset liikuntamuodot näyttäisivät vähentävän sekä raajojen että vartalon lihas-jäykkyyttä. Tutkimuksia on tehty erilaisista harjoitteluohjelmista, kiipeilystä, vinyasa-joogasta ja melontaharjoittelusta. Kyselyn perusteella fysioterapeutit käyttävät aktiivista liikkumista, erityisesti kiertoliikkeitä lihasjäykkyyden helpottamiseen. Passiivisista menetelmistä tärinällä on tutkimuksissa havaittu positiivisia vaikutuksia lihasjäykkyyteen. Fysioterapeutit kertovat käyttävänsä erilaisia manuaalisia käsittelyjä lihasjäykkyyden helpottamiseksi, mutta manuaalisista menetelmistä ei löydy juurikaan tutkimuksia.
Fysioterapeuteille tehdystä kyselystä selvisi, että he käyttävät paljon aktiivista liikeharjoittelua Parkinsonin tautia sairastaville asiakkaille. Opinnäytetyössä nousee esiin aktiivisen liikkeen lisäksi nopeatahtinen liike ja tärinä lihasjäykkyyden helpottamiseen. Motomed-pyöriä käytetään paljon kuntoutuksen piirissä, joten niitä voi hyödyntää myös nopeatahtisesti. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa kartoittaa Parkinsonin tautia sairastavien kokemuksia heille sopivista menetelmistä lihasjäykkyyden helpottamiseen sekä, millä tavoin lihasjäykkyyden väheneminen vaikuttaa kipukokemukseen.
Opinnäytetyön tarkoitus on löytää tutkittua ja fysioterapeuttien kokemuksellista kliinistä tietoa fysioterapiasta Parkinsonin taudin aiheuttamaan lihasjäykkyyteen. Tavoite on tuoda esille lihasjäykkyys oireena, jotta sen aiheuttamia haittoja voidaan vähentää niin arjessa, kuin fysioterapeutin vastaanotolla.
Opinnäytetyö tehtiin mukaillen integroivaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuden lisäksi yhtenä lähteenä käytettiin työtä varten toteutettua kyselyä suomalaisille fysioterapeuteille, jotka ovat työskennelleet Parkinsonin tautia sairastavien kanssa.
Tutkimuksissa on todettu useita erilaisia tapoja vähentää Parkinsonin taudin lihasjäykkyyttä. Sitä voidaan helpottaa aktiivisilla ja passiivisilla menetelmillä. Nopeatahtinen polkupyöräily (80–90 rpm) vaikuttaisi vähentävän lihasjäykkyyttä niin heti yhden harjoituskerran jälkeen, kuin joitakin viikkoja säännöllisen harjoittelun jälkeen. Pyöräilyn vaikutukset lihasjäykkyyteen näyttäytyvät ylä- ja alaraajoissa. Mahdollisesti myös muunlainen nopeatahtinen liike voi helpottaa jäykkyyttä. Eri-laiset liikuntamuodot näyttäisivät vähentävän sekä raajojen että vartalon lihas-jäykkyyttä. Tutkimuksia on tehty erilaisista harjoitteluohjelmista, kiipeilystä, vinyasa-joogasta ja melontaharjoittelusta. Kyselyn perusteella fysioterapeutit käyttävät aktiivista liikkumista, erityisesti kiertoliikkeitä lihasjäykkyyden helpottamiseen. Passiivisista menetelmistä tärinällä on tutkimuksissa havaittu positiivisia vaikutuksia lihasjäykkyyteen. Fysioterapeutit kertovat käyttävänsä erilaisia manuaalisia käsittelyjä lihasjäykkyyden helpottamiseksi, mutta manuaalisista menetelmistä ei löydy juurikaan tutkimuksia.
Fysioterapeuteille tehdystä kyselystä selvisi, että he käyttävät paljon aktiivista liikeharjoittelua Parkinsonin tautia sairastaville asiakkaille. Opinnäytetyössä nousee esiin aktiivisen liikkeen lisäksi nopeatahtinen liike ja tärinä lihasjäykkyyden helpottamiseen. Motomed-pyöriä käytetään paljon kuntoutuksen piirissä, joten niitä voi hyödyntää myös nopeatahtisesti. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa kartoittaa Parkinsonin tautia sairastavien kokemuksia heille sopivista menetelmistä lihasjäykkyyden helpottamiseen sekä, millä tavoin lihasjäykkyyden väheneminen vaikuttaa kipukokemukseen.