Koronapandemian vaikutukset henkilöstöjohtajien psyykkiseen ja sosiaaliseen työhyvinvointiin
Rautioaho, Sonja (2022)
Rautioaho, Sonja
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204104832
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204104832
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää empiirisen tutkimuksen avulla koronapandemian vaikutuksia henkilöstöjohtajien tai muiden henkilöstöstä vastaavien henkilöiden psyykkiseen ja sosiaaliseen työhyvinvointiin. Tutkimus toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan alueen yrityksille ja kaikille eri toimialoille. Empiirinen tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Kyselyyn vastasi 52 henkilöä, joka oli 26 prosenttia kohderyhmästä.
Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa käsitys missä määrin koronapandemia on vaikuttanut henkilöstöjohtajien työtehtäviin ja ylipäätään yritystoimintaan, missä määrin yritys on kohdannut henkilöstöön liittyä muutos- ja kriisitilanteita koronapandemian vaikutuksesta, missä määrin henkilöstöjohtajat ovat kokeneet liiallista työpainetta henkilöstön tai esimiehen suunnalta koronapandemian vaikutuksesta, missä määrin henkilöstöjohtajat ovat saaneet tukea esimieheltään koronapandemian vaikutuksesta johtuvissa henkilöstöasioissa ja missä määrin esimiehet ovat tukeneet henkilöstöjohtajien psyykkistä ja sosiaalista työhyvinvointia ja onko tuki ollut riittävää ja tarpeenmukaista.
Tutkimustulosten mukaan koronapandemia on vaikuttanut poikkeuksetta kaikkiin yrityksiin ja sitä kautta myös henkilöstöön ja henkilöstöjohtamiseen. Suurin muutos henkilöstön keskuudessa näkyi yleisen työhyvinvoinnin heikentymisenä ja jopa yli kolmannes yrityksistä on joutunut lomauttamaan henkilöstöään. Tutkimuksen mukaan henkilöstöjohtajat ovat kokeneet liiallista työpainetta enemmän henkilöstön kuin esimiehen suunnalta. Kolme neljästä henkilöstöjohtajasta on kaivannut esimieheltään tukea, ja esimiehet ovat myös hyvin pystyneet vastaamaan tähän tarpeeseen. Yli puolet henkilöstöjohtajista koki, että pandemia on vaikuttanut heikentävästi tai erittäin heikentävästi heidän työssä jaksamiseensa ja työ- ja vapaa-ajan erottamiseen. Noin neljä viidestä vastaajasta koki, että esimies on tukenut heidän työhyvinvointiaan, mutta kaikkien mielestä tuki ei ole ollut riittävää ja tarpeenmukaista. Henkilöstöjohtajien psyykkinen ja sosiaalinen työhyvinvointi on koronapandemian aikana heikentynyt tutkimuksen mukaan asteikolla 0-10 arvosanasta 8,3 arvosanaan 7.
Opinnäytetyön tietoperustan pääteemat olivat henkilöstöjohtaminen ja työhyvinvointi. Pääteemojen eri osa-alueisiin ja tarkastelumalleihin on perehdytty syvemmin, ja tarkemmin on myös käsitelty opinnäytetyön kannalta olennaisia asioita, kuten henkilöstöjohtajan työhyvinvointia, henkilöstöjohtamista muutos- ja kriisitilanteissa ja työhyvinvoinnin johtamista.
Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa käsitys missä määrin koronapandemia on vaikuttanut henkilöstöjohtajien työtehtäviin ja ylipäätään yritystoimintaan, missä määrin yritys on kohdannut henkilöstöön liittyä muutos- ja kriisitilanteita koronapandemian vaikutuksesta, missä määrin henkilöstöjohtajat ovat kokeneet liiallista työpainetta henkilöstön tai esimiehen suunnalta koronapandemian vaikutuksesta, missä määrin henkilöstöjohtajat ovat saaneet tukea esimieheltään koronapandemian vaikutuksesta johtuvissa henkilöstöasioissa ja missä määrin esimiehet ovat tukeneet henkilöstöjohtajien psyykkistä ja sosiaalista työhyvinvointia ja onko tuki ollut riittävää ja tarpeenmukaista.
Tutkimustulosten mukaan koronapandemia on vaikuttanut poikkeuksetta kaikkiin yrityksiin ja sitä kautta myös henkilöstöön ja henkilöstöjohtamiseen. Suurin muutos henkilöstön keskuudessa näkyi yleisen työhyvinvoinnin heikentymisenä ja jopa yli kolmannes yrityksistä on joutunut lomauttamaan henkilöstöään. Tutkimuksen mukaan henkilöstöjohtajat ovat kokeneet liiallista työpainetta enemmän henkilöstön kuin esimiehen suunnalta. Kolme neljästä henkilöstöjohtajasta on kaivannut esimieheltään tukea, ja esimiehet ovat myös hyvin pystyneet vastaamaan tähän tarpeeseen. Yli puolet henkilöstöjohtajista koki, että pandemia on vaikuttanut heikentävästi tai erittäin heikentävästi heidän työssä jaksamiseensa ja työ- ja vapaa-ajan erottamiseen. Noin neljä viidestä vastaajasta koki, että esimies on tukenut heidän työhyvinvointiaan, mutta kaikkien mielestä tuki ei ole ollut riittävää ja tarpeenmukaista. Henkilöstöjohtajien psyykkinen ja sosiaalinen työhyvinvointi on koronapandemian aikana heikentynyt tutkimuksen mukaan asteikolla 0-10 arvosanasta 8,3 arvosanaan 7.
Opinnäytetyön tietoperustan pääteemat olivat henkilöstöjohtaminen ja työhyvinvointi. Pääteemojen eri osa-alueisiin ja tarkastelumalleihin on perehdytty syvemmin, ja tarkemmin on myös käsitelty opinnäytetyön kannalta olennaisia asioita, kuten henkilöstöjohtajan työhyvinvointia, henkilöstöjohtamista muutos- ja kriisitilanteissa ja työhyvinvoinnin johtamista.