10–14 –vuotiaiden jalkapalloilijoiden alaraajojen MET -venyttelyharjoittelu
Härkönen, Iiro (2013)
Härkönen, Iiro
Saimaan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305168860
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305168860
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia 3 kuukauden MET (Muscle Energy Technique) -venyttelyharjoittelun vaikutuksia 10–14-vuotiaiden jalkapalloilijoiden lihaskireyksiin, ponnistusvoimaan ja subjektiiviseen tuntemukseen omien alaraajojensa liikkuvuudesta.
Koehenkilöt (n=29) olivat Imatran Palloseuran (IPS) pelaajia, jotka jaettiin joukkueensa perusteella koeryhmään (IPS- 98/99, n=13) ja kontrolliryhmään (IPS-00, n=16). Molemmille ryhmille suoritettiin alkumittaukset kesäkuussa 2012.
Lihaskireydet mitattiin aktiivisesti ja passiivisesti polven ja lonkan fleksiosuuntaisella liikeratamittauksella. Ponnistusvoima mitattiin staattisella ja esikevennetyllä hypyllä kontaktimatolla. Subjektiivinen tuntemus omien alaraajojen liikkuvuudesta mitattiin kyselylomakkeella.
Koeryhmä suoritti alkumittausten jälkeen 3 kuukauden ajan 3 kertaa viikossa MET - venyttelyharjoittelua reiden etu- ja takaosien lihaksille jalkapalloharjoitusten alkulämmittelyn yhteydessä ja täytti harjoituspäiväkirjaa intervention ajan. Kontrolliryhmä jatkoi harjoittelua normaaliin tapaan ilman rajoituksia. Loppumittaukset suoritettiin syyskuussa. Aineiston analysointi suoritettiin IBM Statistics SPSS 19 -ohjelmistolla. Tilastollisen merkitsevyyden rajana käytettiin p<0,05.
Koeryhmällä vasemman polven passiivinen fleksio kasvoi 2,6 % (p<0,001). Kontrolliryhmällä vasemman polven passiivinen fleksio kasvoi 6,2 %, oikean polven passiivinen fleksio kasvoi 3,7 % (p<0,01) sekä vasemman lonkan passiivinen fleksio kasvoi 8,6 % (p<0,01). Ponnistusvoimaan ja subjektiiviseen tuntemukseen omasta liikkuvuudesta interventiolla ei ollut vaikutusta.
Koeryhmän harjoitteluaktiivisuus jäi suunniteltua vähäisemmäksi, joten tulokset ovat suuntaa antavia. Sekä MET -venyttelyharjoittelulla että ilman saatiin vähennettyä lihaskireyksiä reiden etu- ja takaosien lihaksista, kontrolliryhmän tulokset olivat kuitenkin parantuneet enemmän.
MET -tekniikka kaipaa lisätutkimusta osakseen. Tekniikan muuttujia, kuten jännityksen ja venytyksen intensiteettiä ja kestoa, varioimalla saataisiin lisää uutta tietoa tekniikan vaikutuksista.
Koehenkilöt (n=29) olivat Imatran Palloseuran (IPS) pelaajia, jotka jaettiin joukkueensa perusteella koeryhmään (IPS- 98/99, n=13) ja kontrolliryhmään (IPS-00, n=16). Molemmille ryhmille suoritettiin alkumittaukset kesäkuussa 2012.
Lihaskireydet mitattiin aktiivisesti ja passiivisesti polven ja lonkan fleksiosuuntaisella liikeratamittauksella. Ponnistusvoima mitattiin staattisella ja esikevennetyllä hypyllä kontaktimatolla. Subjektiivinen tuntemus omien alaraajojen liikkuvuudesta mitattiin kyselylomakkeella.
Koeryhmä suoritti alkumittausten jälkeen 3 kuukauden ajan 3 kertaa viikossa MET - venyttelyharjoittelua reiden etu- ja takaosien lihaksille jalkapalloharjoitusten alkulämmittelyn yhteydessä ja täytti harjoituspäiväkirjaa intervention ajan. Kontrolliryhmä jatkoi harjoittelua normaaliin tapaan ilman rajoituksia. Loppumittaukset suoritettiin syyskuussa. Aineiston analysointi suoritettiin IBM Statistics SPSS 19 -ohjelmistolla. Tilastollisen merkitsevyyden rajana käytettiin p<0,05.
Koeryhmällä vasemman polven passiivinen fleksio kasvoi 2,6 % (p<0,001). Kontrolliryhmällä vasemman polven passiivinen fleksio kasvoi 6,2 %, oikean polven passiivinen fleksio kasvoi 3,7 % (p<0,01) sekä vasemman lonkan passiivinen fleksio kasvoi 8,6 % (p<0,01). Ponnistusvoimaan ja subjektiiviseen tuntemukseen omasta liikkuvuudesta interventiolla ei ollut vaikutusta.
Koeryhmän harjoitteluaktiivisuus jäi suunniteltua vähäisemmäksi, joten tulokset ovat suuntaa antavia. Sekä MET -venyttelyharjoittelulla että ilman saatiin vähennettyä lihaskireyksiä reiden etu- ja takaosien lihaksista, kontrolliryhmän tulokset olivat kuitenkin parantuneet enemmän.
MET -tekniikka kaipaa lisätutkimusta osakseen. Tekniikan muuttujia, kuten jännityksen ja venytyksen intensiteettiä ja kestoa, varioimalla saataisiin lisää uutta tietoa tekniikan vaikutuksista.