Puheterapeuttien mielipiteitä viittomakommunikaation käytöstä sisäkorvaistutteen saaneen lapsen puheterapiassa
Lahtinen, Tytti Marketta (2013)
Lahtinen, Tytti Marketta
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305036159
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305036159
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kartoittaa puheterapeuttien näkemyksiä viittomien käytöstä sisäkorvaistutteen saaneen lapsen puheterapiassa. Lisäksi tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia valmiuksia puheterapeuttien koulutus ja työelämä antavat viittomien käyttöön sisäkorvaistutteen saaneiden kuulovammaisen lapsen kommunikaatiotavan valinnassa. Opinnäytetyön tilaaja on Humanistinen ammattikorkeakoulu. Humanistisella ammattikorkeakoululla ja Kansaneläkelaitoksella on käynnissä yhteinen sisäkorvaistutehanke, jonka tavoitteena on kartoittaa sisäkorvaistutelasten ja -nuorten kielen ja kuulon kehitystä, heidän kuntoutustaan ja sitä kuinka suuri osa sisäkorvaistutetta käyttävistä henkilöistä tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa tulkkauspalvelua. Näiden asioiden lisäksi halutaan selvittää millaisia tulkkausmenetelmiä tällaisten henkilöiden tulkkauksessa käytetään ja millaisia uusia ratkaisuja voitaisiin kehittää. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on kyselytutkimus. Kysely lähetettiin ympäri Suomea työskenteleville, eri pituisen työuran tehneille puheterapeuteille.
Tärkeää tässä tutkimuksessa on se, ettei sisäkorvaistutteen saaneiden lasten kommunikaatiotavoista tiedetä vielä kovinkaan paljoa. Viittomakielen tulkkauksen kannalta tämä tieto on olennaista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kommunikaatiotavan suosittelussa tulee ottaa huomioon lapsen yksilölliset tarpeet ja tilanne. Viittomien käyttöä suositellaan yleisesti kaikille kuulovammaisten lasten perheille. Viittomien käytölle, muuna kuin väliaikaisena puheen tukimuotona, on pääasiassa kolme syytä: kielellinen erityisvaikeus, monivammaisuus, sekä sisäkorvaistutteen virheellinen toiminta. Puheterapeutit kokivat viittomat hyväksi kommunikaatiotavaksi sisäkorvaistutelasten puheen tukena.
Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää monessa suhteessa. Viittomakielentulkkikoulutus saa lisätietoa siitä, mitä kommunikaatiotapoja SI-lapsille suositellaan ja mihin kannattaa jatkossa panostaa. Tutkimuksen perusteella viittomakielentulkin koulutusohjelmassa pitää painottaa enemmän myös vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä kuten viitottua puhetta. Viittomakielentulkit ja tulkkiopiskelijat taas saavat tietoa siitä, millaista kommunikaatiotapaa sisäkorvaistutetta käyttävien asiakasryhmä käyttää. Tutkielmassa käsitellään myös kyselytutkimusta ja sen tekoa.
Tärkeää tässä tutkimuksessa on se, ettei sisäkorvaistutteen saaneiden lasten kommunikaatiotavoista tiedetä vielä kovinkaan paljoa. Viittomakielen tulkkauksen kannalta tämä tieto on olennaista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kommunikaatiotavan suosittelussa tulee ottaa huomioon lapsen yksilölliset tarpeet ja tilanne. Viittomien käyttöä suositellaan yleisesti kaikille kuulovammaisten lasten perheille. Viittomien käytölle, muuna kuin väliaikaisena puheen tukimuotona, on pääasiassa kolme syytä: kielellinen erityisvaikeus, monivammaisuus, sekä sisäkorvaistutteen virheellinen toiminta. Puheterapeutit kokivat viittomat hyväksi kommunikaatiotavaksi sisäkorvaistutelasten puheen tukena.
Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää monessa suhteessa. Viittomakielentulkkikoulutus saa lisätietoa siitä, mitä kommunikaatiotapoja SI-lapsille suositellaan ja mihin kannattaa jatkossa panostaa. Tutkimuksen perusteella viittomakielentulkin koulutusohjelmassa pitää painottaa enemmän myös vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä kuten viitottua puhetta. Viittomakielentulkit ja tulkkiopiskelijat taas saavat tietoa siitä, millaista kommunikaatiotapaa sisäkorvaistutetta käyttävien asiakasryhmä käyttää. Tutkielmassa käsitellään myös kyselytutkimusta ja sen tekoa.