Toipumispääomamittarin käyttökokemuksia hoitajan näkökulmasta päihdehoitotyössä
Siniroosa, Aalto; Jumpponen, Kia (2021)
Siniroosa, Aalto
Jumpponen, Kia
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105179041
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105179041
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esiin Helsingin päihdepoliklinikoiden hoitajien käyttökokemuksia toipumispääomamittarin käytöstä hoitotyössä. Tavoitteena on selvittää toipumispääomamittarin kehittämiskohteita ja edistää toipumispääomamittarin käyttöä hoitotyön apuvälineenä.
Toipumisorientaation rinnalla tarkastelimme aihepiiriä päihdehoitotyön viitekehyksestä. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Helsingin kaupungin päihdepoliklinikoiden kanssa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty ryhmähaastatteluna. Haastatteluun vaikean pandemia tilanteen aikana saimme harmillisesti vain 4 hoitajaa. Haastateltavat tavoitettiin sähköpostin välityksellä päihdepalveluiden ylihoitajan toimesta. Haastattelut suoritettiin vallitsevan tilanteen vuoksi etäyhteydellä videopuheluna.
Aineisto analysoitiin käyttäen teemoittelua. Tuloksista kävi ilmi, että toipumispääomamittarissa on paljon kehitettävää. Kaikki haastateltavista olivat sitä mieltä, että toipumispääomamittarin käyttö päihdepoliklinikalla ei ole luontevaa tai säännöllistä. Kaikki hoitajat kokivat, että mittari ei laadullisesti tuonut lisäarvoa heidän työlleen. Kehittämistarpeita löytyi suomennoksesta, väittämien muotoilusta ja lomakkeen selkeydestä. Tuloksista voidaan päätellä, että toipumispääomamittaria tulee kehittää ja muotoilla uudelleen, jotta sen käyttö vakiintuu hoitajien säännöllisesti käytettäväksi työkaluksi.
Toipumisorientaation rinnalla tarkastelimme aihepiiriä päihdehoitotyön viitekehyksestä. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Helsingin kaupungin päihdepoliklinikoiden kanssa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty ryhmähaastatteluna. Haastatteluun vaikean pandemia tilanteen aikana saimme harmillisesti vain 4 hoitajaa. Haastateltavat tavoitettiin sähköpostin välityksellä päihdepalveluiden ylihoitajan toimesta. Haastattelut suoritettiin vallitsevan tilanteen vuoksi etäyhteydellä videopuheluna.
Aineisto analysoitiin käyttäen teemoittelua. Tuloksista kävi ilmi, että toipumispääomamittarissa on paljon kehitettävää. Kaikki haastateltavista olivat sitä mieltä, että toipumispääomamittarin käyttö päihdepoliklinikalla ei ole luontevaa tai säännöllistä. Kaikki hoitajat kokivat, että mittari ei laadullisesti tuonut lisäarvoa heidän työlleen. Kehittämistarpeita löytyi suomennoksesta, väittämien muotoilusta ja lomakkeen selkeydestä. Tuloksista voidaan päätellä, että toipumispääomamittaria tulee kehittää ja muotoilla uudelleen, jotta sen käyttö vakiintuu hoitajien säännöllisesti käytettäväksi työkaluksi.