Potilaan itsemääräämisoikeus psykiatrisella osastolla : moniammatillinen näkökulma
Tuomainen, Juha; Ylä-Sahra, Veera (2021)
Tuomainen, Juha
Ylä-Sahra, Veera
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104084466
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104084466
Tiivistelmä
Psykiatrisessa hoitotyössä potilaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen on aina aiheellinen tarkastelun kohde. Jatkuvasta hoidon kehittämisestä ja potilaan aseman parantumisesta huolimatta erityisesti psykiatrisessa sairaalahoidossa perusoikeuksien toteutumista joudutaan pohtimaan ja punnitsemaan niiden arvoa suhteessa hoidon hyötyihin.
Tutkimus on opinnäytetyö, joka on toteutettu Metropolia ammattikorkeakoulun ja Auroran sairaalan välisenä yhteistyönä. Tarkoitus oli kuvata pakkokeinojen vähentämiseen ja potilaan itsemääräämisoikeuden lisääntymiseen liittyvien työtapojen muutoksia ja kartoittaa henkilökunnan kokemuksia aiheesta. Tavoite oli tuoda kehittämistarpeet esiin, jotta mielenterveyshoitotyötä voidaan kehittää edelleen ja välillisesti parantaa potilaan itsemääräämisoikeutta. Tutkimuskysymys oli, mikä potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumiseen vaikuttaa?
Teimme kahdeksan haastattelua Auroran sairaalassa alkukevään 2020 aikana. Haastattelut olivat yksittäin tehtyjä teemahaastatteluja ja niihin osallistui psykologeja, hoitajia, lääkäri ja toimintaterapeutti.Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, minkä jälkeen aineistosta poimittiin tutkimuskysymykseen vastaavat ilmaisut, pelkistettiin ja luokiteltiin ne.
Tuloksista käy ilmi, että sairaalassa hoito perustuu vahvasti pakon käyttöä ehkäiseviin toimintamalleihin ja hoitokäytännöt jäljittelevät tarkasti mielenterveyslain säännöksiä. Haastateltavat olivat hyvin tietoisia siitä, mitkä potilaan oikeudet ovat ja miten niiden toteutumista voidaan parhaiten tukea hoidon aikana. Esiin nousi myös paljon arvokkaita ammattilaisten näkemyksiä siitä, mitä vielä pitäisi tehdä paremmin. Kehitystarpeet koskivat yhteistyön kehittämistä, potilaan asemaa ja hoidon avoimuutta.
Seuraavaksi tutkimus kannattaisi suunnata siihen, miten tutkimustuloksissa mainitut kehityskohteet saadaan toteutettua käytännön tasolla. Olisi hyödyllistä tutkia lisää sitä, miten potilaan ja ammattilaisen vuorovaikutukselle saataisi enemmän aikaa ja mitä potilaat itse kaipaavat hoidolta. Kokemusasiantuntijoiden tieto olisi hyvä ottaa laajemmin käyttöön. Ammattilaiset voisivat itse pohtia, millä tavoin kommunikaation saisi toimimaan vielä paremmin työyhteisössä. Auroran sairaalan rakennukset ja ympäristö eivät ole mielenterveyspotilaille ihanteellinen ja sitä voisi kehittää, jotta potilaat pääsevät ulkoilemaan helpommin huolimatta henkilöstömäärästä tai osaston muista potilaista.
Tutkimus on opinnäytetyö, joka on toteutettu Metropolia ammattikorkeakoulun ja Auroran sairaalan välisenä yhteistyönä. Tarkoitus oli kuvata pakkokeinojen vähentämiseen ja potilaan itsemääräämisoikeuden lisääntymiseen liittyvien työtapojen muutoksia ja kartoittaa henkilökunnan kokemuksia aiheesta. Tavoite oli tuoda kehittämistarpeet esiin, jotta mielenterveyshoitotyötä voidaan kehittää edelleen ja välillisesti parantaa potilaan itsemääräämisoikeutta. Tutkimuskysymys oli, mikä potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumiseen vaikuttaa?
Teimme kahdeksan haastattelua Auroran sairaalassa alkukevään 2020 aikana. Haastattelut olivat yksittäin tehtyjä teemahaastatteluja ja niihin osallistui psykologeja, hoitajia, lääkäri ja toimintaterapeutti.Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, minkä jälkeen aineistosta poimittiin tutkimuskysymykseen vastaavat ilmaisut, pelkistettiin ja luokiteltiin ne.
Tuloksista käy ilmi, että sairaalassa hoito perustuu vahvasti pakon käyttöä ehkäiseviin toimintamalleihin ja hoitokäytännöt jäljittelevät tarkasti mielenterveyslain säännöksiä. Haastateltavat olivat hyvin tietoisia siitä, mitkä potilaan oikeudet ovat ja miten niiden toteutumista voidaan parhaiten tukea hoidon aikana. Esiin nousi myös paljon arvokkaita ammattilaisten näkemyksiä siitä, mitä vielä pitäisi tehdä paremmin. Kehitystarpeet koskivat yhteistyön kehittämistä, potilaan asemaa ja hoidon avoimuutta.
Seuraavaksi tutkimus kannattaisi suunnata siihen, miten tutkimustuloksissa mainitut kehityskohteet saadaan toteutettua käytännön tasolla. Olisi hyödyllistä tutkia lisää sitä, miten potilaan ja ammattilaisen vuorovaikutukselle saataisi enemmän aikaa ja mitä potilaat itse kaipaavat hoidolta. Kokemusasiantuntijoiden tieto olisi hyvä ottaa laajemmin käyttöön. Ammattilaiset voisivat itse pohtia, millä tavoin kommunikaation saisi toimimaan vielä paremmin työyhteisössä. Auroran sairaalan rakennukset ja ympäristö eivät ole mielenterveyspotilaille ihanteellinen ja sitä voisi kehittää, jotta potilaat pääsevät ulkoilemaan helpommin huolimatta henkilöstömäärästä tai osaston muista potilaista.