Yläkoulun matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden tukeminen
Anttila, Paula (2012)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060712195
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060712195
Tiivistelmä
Tarkastelen matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden tukemista ja suomalaisnuorten matematiikan tasoa kansainvälisissä vertailuissa. Tutkimusmenetelmäni ovat kirjallisuustutkimus ja kysely yläkoulun matematiikan opettajille.
Suomalaisnuoret ovat menestyneet hyvin PISA-tutkimuksissa, mutta PISA ei mittaa varsinaista matematiikan osaamista vaan ongelmanratkaisukykyä. Kansainvälisessä Kassel-projektissa ja TIMSS-tutkimuksessa 1990-luvun lopulla suomalaisnuoret eivät päässeet kärkisijoille. Myös kansainvälisissä matematiikkaolympialaisissa vuosina 1993-2011 suomalaisten sijoitus on ollut keskitasoa tai sen alle. PISA-tulosten taakse ei saisi jäädä kuvittelemaan, että suomalaisten matematiikan taidot ovat huippua. Suomesta löytyy lahjakkuuksia, mutta heidän kehittymistään pitäisi tukea.
Kaikkien kyselyyn vastanneiden opettajien mielestä opetus etenee yläkoulussa liian hitaasti lahjakkaille oppilaille. Lähes puolet vastanneista opettajista oli sitä mieltä, että yläkoulussa ei riitä tarpeeksi haastetta lahjakkaille oppilaille. Yli puolet ajatteli, että haasteita on, jos opettaja järjestää niitä, mutta osin vaikuttaa oppilaan oma asenne ja motivaatio. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet opettajat halusivat palauttaa yläkoulun matematiikkaan tasokurssit, koska oppilaat ovat niin eritasoisia. Vaikka tasokursseihin ei palattaisikaan, koska ne nähtiin aikoinaan epätasa-arvoiseksi järjestelmäksi, on joustava ryhmittely hyvä vaihtoehto eritasoisten oppilaiden opettamiseen yläkoulun matematiikassa. Tällöin opetus valmistaisi jatko-opintoihin eikä hyppäys toiselle asteelle muodostuisi liian suureksi. Matemaattisesti lahjakkaat menestyvät yläkoulussa ilman ponnistelua ja saattavat turhautua, eivätkä välttämättä saa tarpeeksi eväitä lukion pitkään matematiikkaan. Kouluissa pitäisi panostaa enemmän lahjakkaiden tukemiseen, jotta heillä innostus matematiikkaan säilyisi, he saisivat tasoisiaan haasteita ja kehittyisivät.
Suomalaisnuoret ovat menestyneet hyvin PISA-tutkimuksissa, mutta PISA ei mittaa varsinaista matematiikan osaamista vaan ongelmanratkaisukykyä. Kansainvälisessä Kassel-projektissa ja TIMSS-tutkimuksessa 1990-luvun lopulla suomalaisnuoret eivät päässeet kärkisijoille. Myös kansainvälisissä matematiikkaolympialaisissa vuosina 1993-2011 suomalaisten sijoitus on ollut keskitasoa tai sen alle. PISA-tulosten taakse ei saisi jäädä kuvittelemaan, että suomalaisten matematiikan taidot ovat huippua. Suomesta löytyy lahjakkuuksia, mutta heidän kehittymistään pitäisi tukea.
Kaikkien kyselyyn vastanneiden opettajien mielestä opetus etenee yläkoulussa liian hitaasti lahjakkaille oppilaille. Lähes puolet vastanneista opettajista oli sitä mieltä, että yläkoulussa ei riitä tarpeeksi haastetta lahjakkaille oppilaille. Yli puolet ajatteli, että haasteita on, jos opettaja järjestää niitä, mutta osin vaikuttaa oppilaan oma asenne ja motivaatio. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet opettajat halusivat palauttaa yläkoulun matematiikkaan tasokurssit, koska oppilaat ovat niin eritasoisia. Vaikka tasokursseihin ei palattaisikaan, koska ne nähtiin aikoinaan epätasa-arvoiseksi järjestelmäksi, on joustava ryhmittely hyvä vaihtoehto eritasoisten oppilaiden opettamiseen yläkoulun matematiikassa. Tällöin opetus valmistaisi jatko-opintoihin eikä hyppäys toiselle asteelle muodostuisi liian suureksi. Matemaattisesti lahjakkaat menestyvät yläkoulussa ilman ponnistelua ja saattavat turhautua, eivätkä välttämättä saa tarpeeksi eväitä lukion pitkään matematiikkaan. Kouluissa pitäisi panostaa enemmän lahjakkaiden tukemiseen, jotta heillä innostus matematiikkaan säilyisi, he saisivat tasoisiaan haasteita ja kehittyisivät.