VOIMAANTUMINEN TYÖHARJOITTELUSSA : Kuntoutuskurssilaisten kokemuksia työharjoittelusta
Puskala, Leila (2011)
Puskala, Leila
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112014854
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112014854
Tiivistelmä
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Pori, syksy 2011. Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, muuntokoulutus, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa.
Opinnäytetyössä selvitettiin Kansaneläkelaitoksen ammatillisen kuntoutuksen asiakkaiden voimaantumista. Asiakkaat olivat KK-Kunto Oy:n Porin toimipisteen järjestämällä ammatillisella kurssilla, johon liittyi työharjoittelu. Työharjoitteluko-kemuksia kartoitettiin Juha Siitosen (1999) voimaannuttamisteorian seitsemän kategorian avulla: vapaus, vastuu, arvostus, luottamus, työympäristö (konteksti), ilmapiiri ja myönteisyys. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Vastaukset saatiin teemahaastattelulla.
Työssä haastateltiin kahdeksaa aikuisten ammatillisella lyhytkestoisella kurssilla ollutta asiakasta, joiden kurssi alkoi teoriajaksolla joulukuussa 2011 ja jotka palasivat 30 vrk:n työharjoittelusta helmi-maaliskuun vaihteessa 2011. Kaikki kahdeksan kokivat voimaantuneensa työharjoittelussa ja saaneensa itseluottamusta työnhakuunsa. Vapaus ja arvostus toteutuivat parhaiten. Jokainen harjoittelija oli saanut itse valita harjoittelupaikkansa, ja jokainen koki, että heidän työpanostaan harjoittelupaikassa arvostettiin.
Työharjoittelua pidettiin kuitenkin liian lyhyenä ja se oli myös syynä siihen, että vastuun kategoria kärsi. Harjoittelijoille ei voitu antaa kovin vastuullisia tehtäviä lyhyen harjoittelun takia. Sairauden vuoksi harjoittelusta joutui olemaan pois seitsemän kurssilaista kahdeksasta, joten sopivan harjoittelupaikan löytyminen on aina haaste ammatillisen kuntoutuksen ohjaajalle, kun kyse on vajaakuntoisista harjoittelijoista. Kaikki sairauden vuoksi poissaolleet kokivat syyllisyyttä poissaoloistaan, vaikka harjoittelupaikassa olisi poissaolo ymmärretty. Työelämän kiireen koki kolme vastaajaa uuvuttavana.
Ymmärtävä ja kannustava työyhteisö antoi kolmelle vastaajalle voimia niin paljon, että he kokivat jaksaneensa harjoittelupäivän jälkeen jopa enemmän kuin ennen harjoittelua. Ohjaajan roolin merkitys korostui ongelmatilanteissa. Vajaakuntoisen, joskus pitkäänkin työstä poissaolleen henkilön itsetunnon uudelleen rakentaminen on tärkeintä kuntoutumisessa. Tässä painottui avoin luottamus ohjaajan ja kuntoutujan välillä.
Opinnäytetyössä selvitettiin Kansaneläkelaitoksen ammatillisen kuntoutuksen asiakkaiden voimaantumista. Asiakkaat olivat KK-Kunto Oy:n Porin toimipisteen järjestämällä ammatillisella kurssilla, johon liittyi työharjoittelu. Työharjoitteluko-kemuksia kartoitettiin Juha Siitosen (1999) voimaannuttamisteorian seitsemän kategorian avulla: vapaus, vastuu, arvostus, luottamus, työympäristö (konteksti), ilmapiiri ja myönteisyys. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Vastaukset saatiin teemahaastattelulla.
Työssä haastateltiin kahdeksaa aikuisten ammatillisella lyhytkestoisella kurssilla ollutta asiakasta, joiden kurssi alkoi teoriajaksolla joulukuussa 2011 ja jotka palasivat 30 vrk:n työharjoittelusta helmi-maaliskuun vaihteessa 2011. Kaikki kahdeksan kokivat voimaantuneensa työharjoittelussa ja saaneensa itseluottamusta työnhakuunsa. Vapaus ja arvostus toteutuivat parhaiten. Jokainen harjoittelija oli saanut itse valita harjoittelupaikkansa, ja jokainen koki, että heidän työpanostaan harjoittelupaikassa arvostettiin.
Työharjoittelua pidettiin kuitenkin liian lyhyenä ja se oli myös syynä siihen, että vastuun kategoria kärsi. Harjoittelijoille ei voitu antaa kovin vastuullisia tehtäviä lyhyen harjoittelun takia. Sairauden vuoksi harjoittelusta joutui olemaan pois seitsemän kurssilaista kahdeksasta, joten sopivan harjoittelupaikan löytyminen on aina haaste ammatillisen kuntoutuksen ohjaajalle, kun kyse on vajaakuntoisista harjoittelijoista. Kaikki sairauden vuoksi poissaolleet kokivat syyllisyyttä poissaoloistaan, vaikka harjoittelupaikassa olisi poissaolo ymmärretty. Työelämän kiireen koki kolme vastaajaa uuvuttavana.
Ymmärtävä ja kannustava työyhteisö antoi kolmelle vastaajalle voimia niin paljon, että he kokivat jaksaneensa harjoittelupäivän jälkeen jopa enemmän kuin ennen harjoittelua. Ohjaajan roolin merkitys korostui ongelmatilanteissa. Vajaakuntoisen, joskus pitkäänkin työstä poissaolleen henkilön itsetunnon uudelleen rakentaminen on tärkeintä kuntoutumisessa. Tässä painottui avoin luottamus ohjaajan ja kuntoutujan välillä.